19.08.2017 - Ehtookellojen soitua

Yli kahdeksaa näyttää kello, hämärä ilta, sillä sade alkoi viimein iltapäivällä. Sitä lupailtiin pitemmän aikaa, ilma on ollut painostava, mutta ei ole enää. Mukava olla vaan sisällä viikon töiden jälkeen!

Viikko

on ollut ulkoilupainotteinen. Neljänä päivänä olen kävellyt töihin ja takaisin, yhteensä noin 7 km. Tänään kävelin tyttären luo Karhulaan, josta kertyi ainakin sama matka.

Joka ilta olen pinkaissut mustikoita tai vadelmia poimimaan. Toisia metsästä, toisia ystävien pihamaalta heidän poissaollessaan, luvan perästä. Uimassa olen käynyt marjasta tullessani ja saanut puhdistetuksi mustikkaiset käteni ja vaihdetuksi mustikkaiset vaatteeni kuiviin.

Olin maanantaina

masennuksissa, allapäin, väsynyt ja ikävissäni. Olinhan saanut olla viikonlopun lasteni perheiden ja muidenkin sukulaisten kanssa. Se oli ihanaa, mutta väsyin aikamoisesti. Tästä pääsin nousemaan painelemalla yksikseni metsään. Siellä laulelin sydämessäni hikoillessani marjamättäiden keskellä, kiitellen Jumalaa mustikkamaiden avautumisesta tästä kaupungista. Aiemmin olen aina mennyt Nivalaan, sillä en ole löytänyt täällä "omaa metsää". Nyt sen löysin yksinäisyyteni keskellä.

Raamattu kehottaa meitä:

Täyttykää Hengellä - - - veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle. -Ef 5. luvusta

Näin apostoli Paavali kehottaa meitä käyttämään laulua hengellistä elämäämme innoittavana voimana. Hän neuvoo uskovia etsimään innoitusta ei vain ruumiin vaan Hengen kautta, ei lihan elvyttämisen, vaan mielen ylentämisen kautta.

Laulakaamme silloinkin, kun ei mieli tee! Silloin lyijynraskaat jalkamme saavat siivet alleen ja voiman voittaa väsymyksen, kirjoittaa J.H: Jowett kirjassa Virtoja erämaassa; Cowman

Itse tosin ajattelen niin, että en minä ole se joka päättää, että nytpä laulan, niin virkistyn. Pyhä Henki sen tekee. Huomaan vain laulavani, vaikka ei tosiaan tekisi mieleni ja kuuntelen omaa lauluani ja tulen lohdutetuksi. Kaiken lohdutuksen Jumala oman Henkensä kautta virvoittaa väsyneen lapsensa silloinkin, kun tämä ei itse jaksa, osaa eikä kykene.

Opettelen

näinä aikoina läksyä, joka tuli vastaani Katekismuksesta, josta olen lukemassa 9. käskyä:

Meidän tulee tyytyä siihen, mitä Jumala on antanut meille ja auttaa lähimmäistämme pitämään sen, mitä Jumala on hänelle antanut.

-Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.

-Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.

-Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä."

Valitettavasti en ole päässyt eteenpäin juurikaan opettelussani, sillä vaikka minä tahtoisin olla kovasti tyytyväinen koko ajan, en ole. Enkä ole oppinut oloihini täysin tyytymään, vaikka ei minulta mitään puutukaan. Ja ahnekin olen, haluaisin sellaista, mitä minulla ei ole. Luojan kiitos, Jumala ei kuitenkaan hylkää minua tämän takia, vaan saan edelleen turvautua hänen armoonsa ja laupeuteensa, sillä niitä minulta puuttuu, vaikka kaikkea onkin, mitä Jumala näkee hyväksi antaa.

Tosin kieltämättä

olen nauttinut suuresti metsässä ollessani. Olen kiittänyt Jumalaa, kun hikisenä olen ajellut takaisin kotiin päin ja pulahtaessani uimaan mereen matkallani. Olen iloinnut suurista marjasaaliista. Ihmeissäni olen ollut ystävistä, jotka ovat päästäneet minut kotipihalleen vadelma-aarrejahtiin. Ihmetellen olen katsellut, kun tuuli vie roskat marjoistani meren rannalla, kun kaadan mustikoita ämpäristä toiseen.

Yhtä ihmeissäni

olin, kun torstai-iltana menin sankoineni meren poukamaan, että tuuli taas puhdistaisi marjani, mutta se ei tehnyt sitä! Eikö meren rannalla tuule aina? Sinä iltana ei henkäystäkään käynyt mereltä.

Marjan puhdistukseni oli vaivaista touhua ja jouduinkin toisen sangollisen puhdistamaan imurin avulla kotona. Mutta silloinkin kiitin Jumalaa tyynestä, ihmeellisen ihanasta alkusyksyn illasta, auringon kajosta taivaan rannalla ja kotona imurin tehoista!Totta puhuen rukoilin minä tuultakin ja muutaman hentoisen henkäyksen koinkin puhaltavan, mutta sangen vaisua tuulahtelua se oli.

Toisen sangollisen puhdistin, sitten join kahvit rannassa ja katselin merta - ja kiitin Jumalaa! Heitin ämpärit autoon ja kävin uimassa.

Kotipihalla

kastelen kukkia joka päivä, nypin kuihtuneita kukkasia pois, että uudet saavat voimaa kasvaa. Luonto suo paljon iloa, lohdutusta ja elvyttää voimiani.

Perjantai-aamuyöllä

hihittelin itsekseni samalla kun ähkin ja voihkin könytessäni hakemaan panadolia. Joka paikkaa särki, selkä oli jumissa poimimisesta ja perkaamisesta. Mitä siinä voi muuta kuin nauraa itselleen! Ja aamulla sitten hukkasin auton avaimet! Rukoillen kuljin pihalla joka puskan juurelta etsimässä, mihin olen saattanut jättää ne kastellessani kukkia. Menin sisälle ja löysin avaimet loogisesta paikasta eteisestä. Kun lähdin myöhemmin töihin, auton takaovi oli näköjään jäänyt aiemmalta reissulta apposen auki. Hohhoijaa.

Usein haahuilen kotonani rukoillen Jumalan apua, kun milloin mikäkin tavara on hukassa. Yleensä kännykkä, kukkaro tai avaimet. Joskus kengät, laukku tai takki. Tai eivät ne kai hukassa ole, minä en vain löydä niitä.

Sytytin katosta roikkuvan mainarien lampun,

se on kuparia ja tosi hieno. On tullut hämärä. Kävin välillä huuhtomassa hiukseni. Olin levittänyt niihin saunan jälkeen väriä harmantuneitten hiusteni peittämiseksi. Viime vuosina olen tilannut Hyvinvoinnin Tavaratalosta luonnonmukaista väriä, suosittelen! Se tuoksuu luonnolle ja sen käyttö on helppoa. Sotkut lähtevät pesussa, hiuksissa väri pysyy onneksi pitempään kuin vaatteissa...

Leivoin

siemenleipää tänään sen jälkeen, kun kävimme Amekin kanssa ruokaostoksilla. Imuroin kodin, pesin pyykkiä. Keitin hilloa. Aion suorittaa hygieniapassin, joten harjoittelin tehtäviä netissä.

Vein sinisen hameeni tyttärelle koneessa värjättäväksi. Punaiseksi tietenkin. Luultavasti siitä tulee ruskean violetti tai jotain sinne päin. Pidän siitä hameesta kovasti, mutta sininen väri on minulle jotenkin väärä, ei tunnu omalta. Katsotaan, millainen siitä tulee, toivon, että värjäys onnistuu. Itselläni ei ole pyykkikonetta, pesen aina pesutuvan koneella vaatteeni.

Forrest Gump

tulee teeveestä, se on erinomaisen hyvä elokuva, mutta voi olla, etten jaksa katsoa sitä. Kipaisen jo varhain kirkolle, sillä minulla on säestysvuoro messussa enkä ole paljon harjoitellut. Messun jälkeen naapurustossa on pihakirppis, ehkä poikkean sinne, jos siltä tuntuu.

On aika

toivottaa hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!