10.08.2017 - Syyskauden alku

Kaksi päivää töissä, leppoisa ja rento alku. Tuttuja asukkaita, työtoverit tulevat vähitellen tutuiksi - tavallisia, mukavia ihmisiä. Olen keittiöllä sekä juttelen asukkaiden kanssa. Kudon sukkaa, käytän vanhanajan esiliinaa, etten roiski ruokia tai vesiä päälleni. Alku on lupaava, en ole muuta odottanutkaan tosin.

Tänään laulelin

jonkin aikaa asukkaille ja heidän kanssaan. Katsotaan, ehdimmekö laulella huomenna.

Kävin aamulenkillä,

eilen, sillä menin autolla töihin. Vein kitaran ja laulukirjat sinne sekä työkengät.

Päivä oli minulle rankka. Ensimmäinen työpäivä ja sen jälkeen johtoryhmän kokous seurakunnassa sekä raamattuopetus. Olisin lähtenyt kesken raamattuopetuksen kotiin, mutta olin lupautunut soittamaan virret aluksi ja lopuksi, joten en viitsinyt livistää. Olin aika lailla pois pelistä kotiuduttuani, mutta onneksi eräs ystävä soitti ja rukoilimme. Rukous auttaa, yön lepo tuo uudet voimat seuraavaksi päiväksi.

Kävelin töihin tänään,

se oli mukavaa. Puoli tuntia mennessä, palatessa vähän kauemmin, kun kiersin pitemmän kautta.

Vaasassa on Taiteiden Yö. Hieno tapahtuma, paljon kaikenlaista kulttuuritarjontaa, laidasta laitaan, myös hengellistä. En saanut kaveria, joten kävin vain pienellä lenkillä. Palautin tölkkejä kauppaan, kävin kirjastossa. Löysin läjän Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmia ja kannoin ne kotiin.

Tein kierroksen kaupungissa.

Tunsin itseni yksinäiseksi ihmisten keskellä. Minua ei huvita liikkua yksin, se ei minua miellytä enää sen jälkeen, kun Ari on poissa. Kun minulla oli hänet, saatoin olla yksinkin, vaikkei se helppoa ollut. Kun häntä ei ole, en voi mitenkään sanoa nauttivani yksin olostani. Tarvitsen miestä puolisoksi tai ystäväksi peilatakseni omaa naiseuttani, etten muutu neutriksi. Sellaiselta minusta tuntuu. Koska tiedän, ettei tällainen tunne ole vain minun tunteeni, uskallan sanoa sen ääneen, jos niin voi sanoa kirjoitetusta tekstistä.

Tiedän joidenkin viihtyvän yksin; heistä on hauskaa matkustella yksin ja muutenkin olla omin nokin. Minäkin viihdyn aika ajoin hyvin omassa seurassani ja minulla on runsaasti tekemistä. Mutta kadotan itseni, jos en voi peilata itseäni vastakkaiseen sukupuoleen. Uskon, että Jumala on näin viisaudessaan luonut ihmisen:

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. -1 Ms 1. luvussa

On aika

mennä pian taas nukkumaan. Viikonloppuna on viidennen lapsenlapseni ristiäiset. Elia valeli kolme kertaa vedellä polttouhrin - tästä Markus Pöyry saarnasi viikko sitten (lhpk.fi). Ajattelen, että polttouhrilihassa ei ole elämää kuten ei syntiinlangenneeseen maailmaan syntyneellä lapsellakaan ole hengellistä elämää. Jumalan tuli lankesi polttouhriin Elian rukouksen jälkeen. Samoin lapsenlapseni kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, valellaan vedellä kolmeen kertaan, ja Jumalan tuli, Pyhä Henki, laskeutuu häneen. Elian teko on ennusmerkki kasteesta. Kasteessa Jeesuksen nimi annetaan kastettavalle. Olen kiitollinen, että lapseni haluavat kastattaa lapsensa ja myös kasvattaa heitä Jumalan tuntemiseen kuten Sana kehottaa:

Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea. -Snl 22:6

On tosiaan

aika lopettaa, on vaikea keskittyä enää, sillä väsyttää. Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Tänä iltana kudoin, ja kuuntelin samalla Areenasta kuusiosaisen jännityskuunnelman Vahtonen ei vedä vesiperää. Olen iloinen, että löysin nuo radiokuunnelmat - sekä kirjastosta lisääKnalli ja sateenvarjo-sarjaa...