08.08.2017 - Kesä on mennyt

Aamulla suhautan töihin. Tai työkokeilua se on, kolme kuukautta. Pääasia, että säännöllinen rytmi ja työmeininki alkaa jälleen, sillä kesä on auttamatta ohitse. Kauniita säitä näyttää olevan luvassa, mutta yöt pimenevät salakavalasti talvea kohti.

Eilispäivänä

kännykkä jäi iltapäiväksi ja illaksi kotiin, tuntui vähän orvolta olo. Mutta selvisin ilman suurempia vieroitusoireita. Kuvia en voinut ottaa, se harmitti. Uida en viitsinyt tai jaksanut.

Tapasimme rukouspiirimme kanssa Wycliffen työntekijöitä maailmalta, kuulimme heidän terveisiään Freden kotona runsaan teepöydän äärellä. Sieltä jatkoin pyöräilyä kauniissa aurinkoisessa säässä Koivulaan, jossa nelisenkymmentä neuroyhdistyksen jäsentä tai perheenjäseniä tapasi toisiaan. Minä keittelin siellä kahvia, söin makkaraa ja Jonskun maailman parhaita vohveleita. Kermavaahtoa ja hilloa päälle - kaikki meni ja jokainen sai syödä tarpeekseen!

Pyöräilin kotiin, matkalla poikkesin hautojen maille, vein Arin haudalle mesiangervon kukkia. Nätisti siellä kukkaset kukkivat.

Naapurilla oli ahvenia minulle, kiitos paljon! Olin sen verran rätti, että perkasin ja suolasin kalat, en jaksanut nylkeä niitä. Tänään paistoin ne, sopiva suola niissä oli.

Tänään

heräsin väsyneenä. En ole eilisen teeren poikanen, vaan varhaisempaa vuosituotantoa. Mustikkametsässä juoksentelu ei suju jälkiä jättämättä enää! On pistettävä suu säkkiä myöten ja alettava elämään sen mukaan. Onneksi tänään sateli aamulla, joten jätin metsähaaveet. Pitkin päivää piti kuitenkin lukea lakia itselleni.

Sen sijaan pyöräilin Puljuun katsomaan tarjouslamppuja ja mahdollisesti lankoja. Jälkimmäisiä en löytänyt, siis tarpeeksi edullisia mielestäni, mutta muutaman avainperälampun ostin. Joulunlapset ovat mielessäni, myös omille lapsenlapsille ostin jotain. Sukkaa olen kutonut aina kun ennätän.

Vaellusvarusteita

en ole miettinyt, mutta Puljussa eräs mies alkoi kysellä jotain makuupussiin liittyvää minulta, kun niitä lamppuja tiirailin. Siitäpä innostuin itsekin ja ostin kevyen, sievän makuupussin. Ensin soitin Sartsille, joka lähtee meidän untuvikkojen matkaa opastamaan ja kun hänestä pussi kuulosti erinomaiselta, niin minä otin sen. Aion testailla sitä viikonloppuna.

Juniori vaimoineen

poikkesi luonani ja tein heille tonnikalapastaa ja salaattia. He ovat muuttamassa takaisin kotikonnuille, mikä on minusta sangen mukavaa. Kuusi vuotta poika on opiskellut ja tehnyt työtä Tampereella kuten vaimonsakin, ja nyt saamme heidät täydentämään kaupunkimme työssäkäyvien ihmisten määrää. Olen kiitollinen lapsistani, tästäkin nuorimmasta ja heidän perheistään.

Pihakukkia

olen kastellut ja ihaillut, yhden ruusun siirsin kukkapenkkiin. Sain käteni järkyttävän löyhkääviksi illalla, kun kiikutin viikon vedessä lionneet nokkoset roskikseen. Melkein pökerryin siitä hajusta, vaikka jokin aika sitten juuri sain pöyhkeiltyä, miten minua eivät hajut haittaa. Kalanperkaus lievitti ja haihdutti löyhkää käsissäni, mutta ehkäpä käteni saivat kunnollisen tervehdytyskuurin. Noin kamalasti haiseva aine ei voi olla muuta kuin terveellistä!

Iltalenkin

tein Hietasaareen, kävin uimassa ja kelluskelemassa. Sauna kruunasi illan, sain hiukset taas puhtaiksi. Jännittää huominen työhön meno, mutta iloiten menen tuttuun paikkaan, mukavia ihmisiä tapaamaan ja palvelemaan.

Huomisiltana seurakunnassamme jatkuu pastorin opetus Roomalaiskirjeestä. Tervetuloa kuuntelemaan klo 18 ken tahtoo.

Siunattuja ja makoisia yöunia, arvoisa lukijani!