07.08.2017 - Aamutuimaan

Olimme innoissamme,

oma pastori palasi lomalta ja tapasimme taas toisiamme, sillä seurakuntalaisetkin ovat lomailleet jossain määrin. Vieraileva pastori oli käydessään ihmeissään, kun seurakunta oli paikalla sankoin joukoin, kun hän saapui. Yleensä väki kai tulee silloin, kun tilaisuus alkaa, mutta mikaelilaiset haluavat seurustella ja tavata toisiaan, joten porukka rynnistää paikalle anivarhain.

Jos aion harjoitella

virsiä, minun on mentävä vähintään tunti, pari ennen muita, koska sen jälkeen se ei onnistu. En malta soitella, kun tekee mieli vaihtaa kuulumisia. Seurakuntamme on nyt vuoden ajan saanut nauttia omasta pastorista ja jokaviikkoisista messuista, joten alamme ryhmäytyä. Tai paremminkin perheyhteys alkaa muodostua. Se on Lähetyshiippakunnan mottokin, seurakunta perheeksi. Meille yksin asuville se on todella sitä.

Iloitsen kovasti siitä, että ystävyyssuhteita alkaa muodostua, ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan ja yhteyteen muulloinkin kuin messussa. Tulevana keskiviikkona jatkuu jälleen Roomalaiskirjeen opetus, on myös johtoryhmän kokous ja tulevan kauden suunnittelua. Mukavaa!

Messun jälkeen

Amekki tuli luokseni, sillä hän oli kyydissäni ja lupasin purkkihernekeittoa. Raastoin keräkaalta, mistä tulee todella maukas salaatti, kun siihen lisää salaatinkastiketta tai salaattijuustoa öljyineen. Hernekeiton joimme kupeista, sillä siitä tuli vetistä, mutta hyvää se oli. Kahviakin piti taas juoda, vaikka kirkkokahvit oli kiskaistu vähän aikaa sitten.

Merde lähetti

kuvan mustikkaämpäristä. Olivat olleet veljeni kanssa marjassa. Sehän oli minulle samaa kuin härälle punainen vaate, noin positiivisessa mielessä. Lähdin mustikkaan, entiseen paikkaan ja olin aivan innoissani. Poimin kolmessa tunnissa kaksi ämpärillistä. Olin laittanut rakkaalle naapurilleni viestin, että joku tietäisi missä olen, jos ei minua kuulu. Ja että hän rukoilisi minulle marjaisia mättäitä. Hihitin itsekseni, että naapuri voisi hillitä jo rukouksiaan; minähän en selviä metsästä pois, sillä mustikkamättäät notkuivat marjoista!

Naama punaisena

uurastuksesta ja ilosta söin yhden voileivän yksityisellä klubillani(=auto) appelsiinimehu kyytipoikana, kun ensimmäinen ämpäri täyttyi. Olin onnesta soikea, kun sitten köryyttelin kotimatkalle toisenkin ämpärin täytyttyä. Välillä poikkesin uimaan Hietasaareen, ja ah, kun oli ihanaa saada kuivat vaatteet ylle uimisen jälkeen! -Kuva edelliseltä reissultani, silloin yhtä punakka.

Sepä vasta somaa,

että naapuri tuli avuksi marjojen imurointiin ja päällysmies saatiin naapurin papasta. Homma hoitui näppärästi yhteistyöllä. Kaksi yhdessä tekemässä on yhteensä paljon enemmän kuin kaksi, varsinkin kun on päällysmieskin paikalla pitämässä huumoria yllä. Kiitos, ihanat naapurit!

Loppuillasta

ei tarvinne sanoa muuta, kuin että olin kuin selkääni saanut. Heitin panadolin kitaani ja nukuin aamuun asti kuin uppotukki.

Marjat on pakastettu nyt ja osittain pistetty jakoon. Lisää menen hakemaan, jahka ja jos ennätän ja onnistuu. Voisin sanoa, kuten isäni sanoi itsestään: Etkö sinä tiedä, että minä olen metsän poika! -Isä oli siinä vaiheessa iäkäs ja huonokuntoinen ja oli kaatunut metsässä, hyvä kun selvisi sieltä kotiin, mutta mikäs metsän pojan metsästä pois pitäisi! Isä rakasti metsää ja veljeni ovat perineet saman taidon hoitaa metsiä parhaalla mahdollisella tavalla.

Aamulla ystäväni

Ode tuli kylään, haki mustikoita ja pidimme henkevän keskustelu- ja rukoustuokion, luimme Katekismusta ja puhuimme. Olen kiitollinen ystävistäni! Sain uuden uimapuvun, sillä se oli osoittautunut Odelle sopimattomaksi. Itsehän tarvitsen niitä, sillä merivesi kuluttaa uikkareita tehokkaasti. Jossain vaiheessa ne suunnilleen lahoavat päälle, yritän sitä ennen huomata asian!

Tekaisin mustikkapiirakan aamulla, siitä tuli niin terveellinen, että se on kuin sementtiä. Mutta maku on mukiinmenevä.

Tämä päivä on vielä

touhua täynnä. Siperian lähetti tulee Freden luo iltapäivällä, menen sinne minäkin, sillä kyse on Wycliffen, eli raamatunkääntäjien työstä. Jatkan sieltä matkaani Neuroyhdistyksen pileisiin meren rannalle. Olen luvannut keittää kahvia porukoille, ja makkaraa ja lättyjä on luvassa. Mukava iltapäivä ja ilta on siis luvassa.

Houkuttelin

Karinia sirkukseen, siis katsomaan esitystä huomenna, mutta häntä ei kiinnostanut ollenkaan. Parempi niin, sillä huomenna on viimeinen vapaapäiväni, keskiviikkona pinkaisen töihin. Olen siitä innoissani. Taidan olla aika innoissani lähes kaikesta mitä teen. Jos en ole innoissani, en syty toimimaan.

Katekismus opettaa:

Mitä meidän rukoustemme tulisi sisältää?

Meidän tulee pyytää rukouksissamme kaikkea, mikä koituu Jumalan kunniaksi ja meidän ja lähimmäistemme parhaaksi, niin hengen kuin ruumiinkin siunaukseksi. Meidän tulee myös ylistää ja kiittää Jumalaa.

Fil 4:6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi...

Ps 136:1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. -Martti Lutherin Vähä katekismus lyhyesti selitettynä

Siirryn sohvalle

loikomaan, kutomaan ja kuuntelemaan eilisiä saarnoja, sillä eilen yhteys ei pelittänyt lhpk.fi -sivustolle. Toivottavasti se tänään toimii. Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!