02.08.2017 - Siunaus oli tässäkin päivässä

Pyykkitupaan aamun alkajaisiksi. Lakanat ja muut vaatteet, kolme koneellista pesemistä, vaikka koneet jäivät vajaiksi, kun yhtä lajia kertyyhitaasti yhdellä ihmisellä. En ole tosin nokon nuuka. Yritän kuitenkin täysin valkoiset pestä erikseen, vaaleanpunaiset farkut eivät ole mieliväriseni. Suuri osa vaatteistani taitaa olla punaisia.

Pilvinen aamu,

kukkien kastelua pihamaalla. Pelakuut ovat ennen näkemättömän komeita! Lykkäävät nuppua laatikon täydeltä! Nokkosvedestä se johtuu. Kokeilin tuota ihmeainetta illalla jalkojen liotukseen, ja totta totisesti: jalat ihan selvästi tykkäsivät siitä! Tietysti laimensin kovasti, mutta sittenkin vesi löyhkäsi jonkin verran. Onneksi hajut eivät minua tyrmistytä eivätkä säikäytä.

Eilisiltana

tein uuden satsin. Nahkakinnas kädessä kiersin pihamaamme ja keräsin puoli ämpärillistä nokkosia ja laitoin sadevettä päälle ja ämpärin verannan nurkkaan muhimaan. Ensi viikolla otan vettä kasteluveden sekaan, noin litra 10 vesilitraa kohti. Jatkossa aion liotella jalkojani toistamiseen. Rasvaan ja hoitelen jalkojani muutenkin uutterasti, sillä pidän sitä tärkeänä.

Sain viimeiset kattikolmoset

valmiiksi ja niistä tuli jälleen ihastuttavia! Luultavasti teen niitä myöhemmin lisää, jos tarvetta pukkaa, mutta ompelukone saa hetken huokaista. Pyyhin ruokapöydän puhtaaksi kangassilpusta ja laitoin kissankaavat talteen. Sukat sain valmiiksi ja aloitin seuraavia. Raidallisten tekemisestä pidän eniten.

Menneen kauden työkaverit

kutsuivat minut kahville ja minä menin tietysti. Oli mukava rupatella kuulumisia, sillä tulimme tutuiksi vuoden aikana. Arin kuolemakin ajoittuu tuohon Arkipajan aikaan ja sen takia se on ollut minulle merkityksellinen aika. Kiitos, ihanat työkaverit - me tapaamme vielä!

Siirryn Setlementin toiseen työpisteeseen ensi viikolla ja työni on ihan toisenlaista. Jännittää mukavalla tavalla, mutta olen varma, että tämäkin on hyvän Jumalan johdatusta. Vaihtelu sopii minulle!

Lenkkeilin

erääseen puistoon, söin eväitä ja luin hetken aikaa kirjaa. Ukkonen alkoi kumista ja taivas musteni. Lompsin kotiin, sillä pilvet olivat sen näköisiä, että vettä voi tulla enemmän kuin pari tippaa. Lopulta sitä tuli myöhemmin vain muutama pisara! Ehkä jossain muualla satoi enemmän.

Hierojallakin kävin,

tilasin uuden ajan loppukuulle. Aion pitää itsestäni hyvää huolta, kukapa sen muu tekisi! Uimaan en mennyt, ehkä se ei olisi ollut hyvä hieronnan jälkeen, en tiedä. Kävin kävelyllä kuitenkin, pariinkin kertaan. Illalla vein tölkkejä kauppaan ja sain raahailla niitä monta kilometriä, kun lähikaupan pullonpalautus oli rikki, seuraava kauppa oli sulkenut ovensa lopullisesti ja vasta kolmannessa puljussa tärppäsi ja pääsin kolinakassista eroon.

Tänäkin päivänä "kävelylauluni" on ollut sama kuin eilen: tule kanssani Herra Jeesus. Siinä on sanottu lyhyesti kaikki oleellinen.

Lutherin tekstissä

on mielenkiintoinen näkökulma ristin ryöväriin nähden. Hän kirjoittaa viitaten Luuk 23:42 kohtaan:

Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.

- - Kun juutalaiset ja pakanat ristiinaulitsevat Kristuksen ja pilkkaavat häntä ja opetuslapset hylkäävät hänet, silloin Jumala kutsuu ryövärin. Samoin hän tahtoo vielä nytkin hoitaa seurakuntaansa. Vaikka kaikki luopuvat Kristuksesta, kuningas, piispat, maan mahtavimmat ja oppineimmat, Jumala tahtoo kuitenkin varjella sitä vähäistä joukkoa, jolla on hänen Henkensä ja joka tunnustaa hänet maailmalle. Tämä on siis koko kristikunnan lohdutuksena ja esikuvana.

Jumala ei tahdo antaa uskon Kristukseen eikä tunnustuksen hävitä. Elleivät opetuslapset tahdo tunnustaa häntä, on pahantekijän astuttava esiin opettamaan muita ihmisiä, minä häntä on pidettävä ja kuinkä hän antaa ihmisille lohdutuksen. Herra, Jumalamme, ei todellakaan tahdo jättää Kristusta vaille tunnustajia, vaikka semmoisena olisi vain rosvo hirsipuussa tai murhaaja mestauspölkyllä. -Mannaa Jumalan lapsille

Huomenna, jos Jumala suo,

menen mustikkametsään uudemman kerran. Toivon totisesti, että olisi tuulinen päivä. Helle pakahduttaa, mutta eiköhän senkin kanssa pärjää, jos ei muuta voi.

Siunattuja unia ja onnellista uutta päivää, arvoisa lukijani, jos Herra sen meille suo!