01.08.2017 - Muutan sinun murheesi ilokarkeloksi

Aamulla olin masentunut. Heräsin liian aikaisin, olin väsynyt, mutta niinpä vaan heräsin. Siirryin sohvalle, kerroin Jumalalle voinnistani. Elämä tuntui turhauttavalta ja ilo oli poissa.

Onnistuin nukahtamaan

ja näin herättyäni, että Mirellalta on tullut viesti. Hän pyysi minua kylään, lounaalle! Rukousvastaus, minä tulen, totta kai! Olin aamulla murehtinut muka sitäkin, että mustikkaan menosta ei tule mitään. En jaksa, ei huvita, mitä väliä. Nytpä heitin varastosta pari ämpäriä ja poimurin auton perään, parhaat päivänsä nähneet farkut, huivin ja takin samoin. Saappaat ovatkin vakiovarusteena autossa.

Mirellan luona

söimme kevyen lounaan, joimme kahvia ja siirryimme sohvailemaan. Ihailimme syvän vihreää kesää ikkunoiden ulkopuolella, jossa tuuli huojutti raskain vedoin koivuja ja kaikkea puustoa. Ehdimme juuri rukoilla, kun muu talonväki palasi kotiin ja minä vähitellen lähdin jatkamaan matkaani. Hattuni jäi naulakkoon.

Köröttelin ystäväni Maijan

taannoin löytämään marjapaikkaan. Vaihdoin marjastustamineet ylleni ja lähdin tutkimaan mustikkatilannetta. Tuuli puhalsi melkein myrskyisästi suolammelta, eivätkä sääsket onnistuneet laskeutumaan iholleni. Heti jos tuuli tyyntyi, ne ilmaantuivat sihisemään ja helteinen sää nosti hien pintaan. Onneksi tuuli melkein koko ajan. Mustikoita löytyi paikoitellen mukavasti.

Mietin jo, että nytpä en saanutkaan ämpäriä täyteen, ja lähdin auton suuntaan. Siinäpä olikin paras marjapaikka  muutaman kymmenen metrin päässä autosta! Sain ämpärin täyteen ja Mirellallekin vielä syöntimarjoja koneeseen. Minulta loppuivat voimat enkä enää jaksanut jatkaa poimimista, vaikka toinenkin ämpäri oli mukana. Join vettä, vaihdoin vaatteet ja hyppäsin auringonpaahteiseen autooni. On siis mentävä uudestaan samaan paikkaan, koska sinne jäi vielä marjoja! Ehkä myöhemmin tällä viikolla, jos ennätän.

Kaksi ja puoli tuntia

metsässä hoitaa sielua ja sisintä parhaalla mahdollisella tavalla. Herra näki, mitä eniten tarvitsin ja lähetti minut metsään. Koko päivän hyräilin virttä:

Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö, tule vielä kun joutuu yö. Tule askele askeleelta, minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan.

Palasin Mirellan kautta,

hain hattuni. Jatkoin matkaa ja poikkesin Hietasaareen uimaan. Kylläpä olikin raitis tuuli! Uiminen antoi joka tapauksessa uusia voimia, pukuhuoneessa tapasin vanhan mukavan kollegani ja vaihdoimme kuulumisia.

Nälkä iski

kotiin tultuani ja tein tonnikalaspagettia, josta olen monta päivää haaveillut. Sen tekee nopeasti ja se on (liian) maukasta! Luin sohvalla camino-kirjaa ja mietin omaa mahdollista vaellustani ensi keväänä ja pistelin pastaa poskeeni ja kahvia päälle. Venyttelin ja vitkastelin tahallisesti, sillä edessä oli vielä parin tunnin urakka: mustikat pitää puhdistaa.

Viidestä seitsemään istuin ulkona ja selvitin jyvät akanoista, lampaat vuohista, ja puhdasta tuli. Kastelin pihakukat, toin uikkarit sisälle; ne olivat kuivuneet nopeasti rivakassa tuulessa. Juttelin joidenkin naapurien kanssa, jotka kävivät tupakalla tai leikittivät lapsiaan.

Kissojentekobuumi

on loppusuoralla. Viimeiset kolme kissaa ovat vielä vaiheessa, mutta sitten lopetan niiden rustaamisen. Olen tehnyt noin 141 kissaa, ihan riittävästi näin alkupaloiksi. Luultavasti niitä oli enemmänkin, en pysynyt täysin laskuissa. Ehkä jatkan myöhemmin niiden tekoa, ehkä en. Sen näkee sitten, jos inspiraatio iskee. Seuraavaksi keskityn villasukkiin.

Norsujakin on riittävästi. Viimeinen on päättelemättä, niitä olen tehnyt noin 120 tai enemmän.

Viikon päästä

aloitan työt, joten ei sovi hajottaa liikaa voimia eri asioihin. Sitä ennen tiedossa on vielä yksi hauska päivän reissu sekä ristiäiset Espoossa myöhemmin.

Tämä kesä on ollut minulle hoitava ja olen nauttinut monista asioista. Rukoilen, että Jumala, joka on uskollinen, edelleen pitää minusta huolen, kuten hän näytti tänäänkin, että hänellä on hyvät ajatukset minua kohtaan. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon.

Tiedoksi, hyvä lukijani, että aloitan Vaasan sekä lähialueen nuorten leskien vertaistukiryhmän luotsaamisen. Kyse on työikäisenä leskeksi jääneistä miehistä ja naisista.

Jos siis olet itse, tai tunnet jonkun tältä tai lähialueelta, joka kuuluu tähän kategoriaan, niin kerropa asiasta eteenpäin! Lisätietoa löytyy osoitteesta nuoret lesket ry.

Kaikkea hyvää, arvoisa lukijani, siis sitä parasta eli Jumalan siunausta!