Kategoriat: Mielipidekirjoitus Pohjalaisessa
Arvot ohentuvat, kaikilla vanhemmilla ei ole kykyä tai aikaa jakaa mahdollisesti saamiansa elämää kannattelevia ohjeita lapsilleen. Lapset imevät nettimaailmasta arvonsa ja ohjeensa, sillä siellähän heidän vanhempansakin viihtyvät. Se maailma ei anna lohtua pilvien ilmaantuessa elämän polulle, tarvitaan läsnä olevaa ja kuuntelevaa ihmistä.
Sosiaalinen elämä ei ole sitä mitä vielä omassa lapsuudessani, viitisenkymmentä vuotta sitten. Maatalousyhteiskunta mahdollisti sen, että sukupolvien tieto siirtyi paitsi vanhemmilta, myös isovanhemmilta lapsille. Ikävimmät yhteiset kodin työt ovat tätä nykyä parhaimpia muistojani: lypsyreissut äidin kanssa kesäisin, marjastus koko perheen kanssa, raskas heinäntekoaika ja työmiesten evästäminen pellolle. Pyykkipäivät, siivous ja leipominen olivat jokaviikkoista puuhaa puhumattakaan loppukesän perunan kuokkimisesta. Raskas työ ja tukeva ihmissuhdeverkosto loivat vankan pohjan tuleville myrskyille elämässäni.
Meillä tämän päivän isovanhemmilla on tehtävää! Voimme siirtää omia tietojamme, kokemuksiamme, rakkauttamme ja uskoamme tuleville polville - ohjata oikealle tielle, olla tukena ja turvana, neuvoa ja rohkaista. Jos omille lapsille emme osanneet tai ehtineet olla läsnä, voimme opetella olemaan sitä tämän päivän lapsille, omille lapsenlapsille tai muille läheisille. Opetteluahan tämä elämä on alusta loppuun, valmiiksi emme tule.
jk. Tämä oli Pohjalaisessa la 29.7.; otsikko oli lyhennetty mutta juttu oli muuten säilytetty kuten olin lähettänyt!