26.07.2017 - Kotikonnuilla jälleen

Lenkillä ollessani

tapasin Pirtsikan miehineen, olivat menossa Kalevi Kiviniemen urkukonserttiin. Minähän siitä innostuin ja loikin kotiin pikimmiten. Yritin saada Kaarinia kiinni, josko hän lähtisi seurakseni konserttiin, mutta epäonnistuin. No, menen yksin. Pikasuihku, konserttimekko päälle ja tukka uusille leteille. Siinä vaiheessa oloni lässähti ja riisuin vaatteet takaisin kaappiin. En jaksakaan lähteä. Tai paremminkin: ei huvita lähteä yksin. Voisihan siellä tavata mukavia ihmisiä ja tuttuja varmastikin, mutta yksin meno on ikävää.

Olen koko aikuisikäni

kulkenut yksin kirkossa ja kaikkialla lapsia lukuunottamatta. Enää se ei minua innosta. Kirkkoon nyt tietysti menen, se on eri asia. Nyt olen  todella vapaa menemään ja kulkemaan silmät auki, mutta tänään ainakin istun koneella ja kirjoitan. Luen ehkä romaania, joita lainasin kolmin kappalein lenkkeillessäni.

Eilinen päivä Nivalassa

hulahti kyläillessäni äidin kanssa ja kirkolla asioidessani pariin otteeseen. Lintu oli lentänyt äidin keittiön ikkunaan ja menin likaista lasia pesemään. Ottaessani vettä suihkun hanasta laitoin vahingossa suihkun päälle. Puolet hiuksistani ja vaatteistani kastui, nauraahan sitä piti, kun ei oikein itkukaan irronnut. - Parit sukat ehdin kutoa Nivalassa ollessani ja uudet aloitin kotiin tullessani.

Illalla lämmittelin mökkisaunaa. Kiukaan on meidän Petri tehnyt, se on iso ja vetää paljon puita, saunakin on tilava. Jouduin vähän huhkimaan, että sain pesään tulet, sillä sitä ei ollut lämmitetty pitkään aikaan. Veljen perhettä tuli saunomaan, minä kävin uimassa tapani mukaan. Sää oli pilvinen ja viileä, vasta tänä aamuna aurinko vilahti lammen pinnalla hetken aikaa, kun kävin uimassa. Viileydessä on se hyvä puoli, että sääskiä ei ole juurikaan. Kamiinaa voi lämmittää huoletta, yöllä ei tule kuuma kolean sään takia.

Aamulla lähdin

ajelemaan kotiin, kun olin siistinyt mökin, ajellut äidin luo, käynyt veljeä tervehtimässä, leikannut äidin hiukset ja pakannut tavaroita. Äiti jäi vilkuttamaan. Lauloin matkalla raamattulauluja ja muita, sillä radion cd-laite alkoi taas temppuilla enkä voinut kuunnella sitä. Pysähdyin syömään pehmiksen jossain Kokkolan tällä puolella. Matka meni joutuisasti, ei ollut tietöitä eikä viivytyksiä.

Vaasassa hurautin mukamas Kivihaan Lidliin. Ihmettelin, onko se lopettanut toimintansa, kunnes huomasin, että pulju onkin liikenneympyrän toisella puolella. Ei muuta kuin paikan vaihto. Maitoa, leipää ja perunoita kävin hakemassa, kaurahiutaleita ja emmentaliakin ostin.

Keskipoika soitti,

hän on viimeistä viikkoa lomalla. Olivat olleet neuvolassa Saarukan kanssa ja halusivat tulla pistäytymään, kun tyttönen oli hereillä. Kyllähän se sopi. Pistin vauhtia niin että ennätin raahata omaisuuteni autosta sisälle. Miten ihmeessä minulla on niin ankarasti tavaraa autoillessani, mutta jos kuljen junalla, yksi laukku riittää mainiosti!

On mukava, kun Saarukka ei enää vierasta minua. Näytin hänelle kotiani, sillä hän ei ole monesti käynyt täällä, minä käyn yleensä heillä. Annoin hänelle yhden kissan. Hän sai itse valita, mutta valinta oli vaikea. Annoin sen, mitä hän rupesi pureskelemaan. Ikä on sellainen, että kaikkea tavaraa pitää puremalla testata.

Luimme Isä meidän ennen kuin pojan perhe lähti. Pian Saarukkakin oppii sen, Eve ja Amanda jo osaavat.

Pyykkiä pesin,

pihakukat kastelin. Niistä laitan kuvia tänään. Nokkosvesi ja kesän viileys on kasvattanut kukista hehkeitä.

Mielessäni on vielä viime pyhän saarna. Markus toi esiin monta mietittävää asiaa. Saarna ei ole oppitunti tai luento, joka meidän pitäisi muistaa. Pastorin tehtävä on tuoda kuulijalle Jeesus. Ensin Sanan kautta, sitten kuulija saa sen ehtoollisen leivässä ja viinissä, jossa Jeesus antaa itsensä ja vakuuttaa syntien anteeksiantoa. Monesti onkin niin, että saarnan sanat eivät jää mieleen, mutta hyvä mieli jää, sellainen, että sisimpäni on saanut ikään kuin taivaallisen suihkun, valelun tai pesun. Sisimpääni on vahvistettu ja rohkaistu.

Tahdon rohkaista itseäni ja sinua, arvoisa lukijani, seuraavilla Joosuan kirjan sanoilla:

Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin. -Joosua 1:9