13.07.2017 - Kesälomatunnelmia!

Tein ystävälleni omakuvan, kissan. Jos hän tunnistaa siitä minut, lähetän sen hänelle. Kolme muutakin kissaa valmistui ja pääsi Kissalaan asumaan toistaiseksi. Yksi Kelan äitiyspakkauslaatikko pursuaa niitä, joten asuntolat on pitänyt ottaa käyttöön. Saa nähdä, miten kauan tätä kissaterapiaa riittää! Toistaiseksi se on pelkästään hauskaa, enkä silloin niitä teekään, kun ei huvita.

Eilispäivä

oli pilvinen, mutta aurinko tuli esiin sopivasti, kun seurakuntamme lähti kesäpäivää viettämään Koivulaan. Meitä oli paikalla yli 20 ihmistä;  syömistä ja juomista riitti kaikille ja paljon jäikin.

Hese piti iltahartauden, yhdessä veisasimme kolme virttä, säestin kitaralla. Mikkelsson hoiteli alku- ja loppurukouksen sekä mukavan visailun, "kuka minä olen". Kyselyjen jälkeen joku arvasi, että Martti Lutherhan se siinä. Sen jälkeen Margareetta kyseli Mikkelssonin tekemät kysymykset edellä mainitusta herrasta, ja me ryhmissä vastailimme niihin. Osa oli vaikeita, suuren osan tiesimme tai arvasimme. Ellen  väärin muista, meidän ryhmämme nappasi voiton kotiin.

Teimme sisaruspiirin, otimme luvun ja luimme yhdessä Herran siunauksen ja sitä ennen Isä meidän.

Yhdessä siivottiin paikat lopuksi.

Kävin uimassa,

kun kerran rannalla olimme. Olinkin ainoa innokas, niin antautunut alalle, että jätin uikkarit ja pyyhkeen saunan kaiteelle kotiin lähdettyämme. Palasin ne hakemaan, jahka olin vienyt Amekin ja Marjuskan kotiin. Mikäs oli ajellessa kauniina kesäiltana! Sää oli kuin maitokeittoa, kuten äitini tapasi sanoa, jos sää oli kaunis, lämmin ja ihana.

Tänä aamuna

kävelin uimaan. Soitin matkalla äidilleni. Uimassa oli tuttu, mukava porukka. Vesi oli 18-asteista, mutta vilpoiselta se tuntui. Koivulan ranta on niin matala, että maha kiviä hipoi, mutta sielläpä olikin vesi lämmintä, varmaan 20-astetta, arvelisin.

Päivä on hulahtanut asioita hoidellessa, tosin en muista, että olisin saanut mitään kummallista tehdyksi. Ruuan laitoin ja söin, ajelin sen jälkeen hakemaan säkillisen vanua naapuripitäjän Vanupaikasta. Jotain kissakangastakin jäi hyppysiini siellä kankaita hiplatessani. Ainakaan vanun puutteen takia ei kissat jää ilman täytettä.

Sain Nivalan reissulla

auton soittimen toimimaan, joten kuuntelin koko matkan taas Hilja Aaltosen sanoittamia lauluja. Ne puhuttelevat kovasti.

Nivala-lehti tuli tänään, siteeraan hiukan siinä ollutta Kaija-ystäväni artikkelia, jossa historioitsija Teemu Keskisarja kritisoi yhteiskuntaamme:

Maamme pahin ongelma on se, että lapsia syntyy vähemmän kuin nälkävuosien aikana. Samaan aikaan yhteiskunta kuitenkin tukee lapsia enemmän kuin koskaan aiemmin. - -

Internet on suuri saat-a. Kun katsoo ympärilleen, voi todeta valtaosan näpläävän älypuhelimiaan. Suomalaisten työajasta valtaosa menee netissä omien asioiden touhuamiseen. - -

Ennen ihmisarvo määräytyi työn mukaan, kuinka pitkästi ojaa kaivoi päivässä, ja se oli hyvä mittari. Kaikilla oli työtä, raajarikotkin tekivät jotain heille sopivaa. Työtä on edelleen yhtä paljon, ellei enemmänkin. Nyt osa ihmisistä ei halua tehdä mitään, ainakaan huonopalkkaista työtä. - - Keskisarja epäilee suunnan kääntämisen olevan mahdotonta.

Mikään valistus ei hyödytä yhtään. "Mitä minä voisin tehdä yhteiskunnan hyväksi" on ihmisille täysin kuollut ajatus. Erityisesti kirjailijat, tiede- ja taideväki odottavat ja vaativat vain, mitä yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Pyyteettömyyttä on vain kansalaisjärjestöissä ja kirkon piirissä, Keskisarja paukuttaa. -artikkeli: Kaija Vähäsöyrinki: Keinoelämä vie syntyvyyden, Nivala-lehti 13. heinäkuuta

Kuuntelin tänään

Raamattua netraamattu.fi -sivustolta. Mieleeni jäi Markuksen evankeliumista kohta, jossa Jeesus kutsui tykönsä, ne ketkä hän halusi. Siis 12 opetuslasta. Nämä eivät itse ehdottaneet, että minä tässä olisin sopiva opetuslapseksesi, ykkösmieheksi. Ei, vaan Jeesus kutsui ketkä tahtoi. Niin on tänäänkin. Me emme voi itse tehdä valintaa hyvän Jumalan puoleen, vaan Jumala on se, joka on valinnut meidät omikseen Jeesuksen kautta:

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. -Joh 15. luvusta

On aika

pinkaista penkomaan vaatekaappia ja sitten rientää Tropiclandian rantaan katsomaan tämän vuoden kesäteatteriesitystä. Menen sinne lähinnä seuran vuoksi, Neuroyhdistyksen, entisen MS-yhdistyksen, väkeä on tulossa paikalle ja varmasti paljon muitakin, joita pilvinen sää ei pelota. Menenkin kiskomaan villahousuja jalkaani, tai ainakin jotain, joka pitää vilun loitolla iltapuhteilla.

Iloista mieltä, arvoisa lukijani, voi hyvin!