10.07.2017 - Lapsuuden maisemissa

- Siitähän se verenpaine tuli, kun virkkasin silloin näitä tyynynpäällisiä niin kuin mielipuoli, totesi äiti. Monta muutakin nasevaa mielipidettä kuulen äidiltäni. Äiti on tehnyt sivun mittaisen listan siitä, miten häntä pitää ruokkia sitten, jos häneltä puhekyky menee. Lääkelista ja muutkin listat on valmiina. Hän siis on kirjoittanut asiallisen päiväohjelmansa, ei mitään pelleilyä - minusta tuo on sangen järkevä tiedonanto!

Ja itse asiassa

minä olen kehottanut häntä kirjoittamaan paperille tärkeät asiat ja pitämään niitä pöydällä, jossa hän kirjoittaa aamuisin päiväkirjaansa, lukee lehtensä ja tekee muita tärkeitä kirjallisia hommiaan. Siitä hän löytää parhaiten kaiken tärkeän. Ikä tekee työtään ja ihmekös tuo, sillä itsekin huomaan ikäväkseni, että muistini ei ole aukoton, vaikka olen äitiä 25 vuotta nuorempi.

Nukahdin eilen

jo yhdeksän jälkeen, vaikkakin heräsin kännykän piippaukseen kymmeneltä. Oli hiljaista kuin huopatossussa, ihanaa ja ihmeellistä! Seitsemän jälkeen aloin heräillä ja kipaisin uimaan. Vesi oli lammessa yhtä kylmää kuin eilenkin. Mittaria ei ole, enkä osaa arvioida veden lämpötilaa. Mutta uimisen jälkeen on taatusti virkeä olo!

Päivä meni

mukavasti. Veli suunnitteli äidin porrastelineen maalausta. Minä lupasin tehdä sen ja maalasin sen punaiseksi, kuten se oli ennenkin. Veli nosti telineen kottikärryille, niin minun ei tarvinnut kyykistellä. Varjossa maalasin, auringossa oli turhan kuuma eikä maalin ole hyvä liian nopeasti kuivua.

Äidin kanssa

lähdimme kirkonkylälle. Äiti esitteli ammattikoulun – se on kylläkin yläaste, minä sanoin. Ja tuossa Uikko – no tuohan näyttää kyllä paloasemalta, seuraava on Uikko. Mikä noita muistaa, nuorempikaan ihminen, kun kaikki muuttuu koko ajan!

Kävimme eräällä kirpputorilla, mutta en löytänyt mitään. Palvelu oli aika piittaamatonta, ei tarvitse mennä sinne toista kertaa. Äiti osti kortteja.

Seuraava olikin lempipaikkani.

Ekotori. Etsinnässä oli lahkeet housujen päälle, kun menen tänä iltana vaellukselle. Löysin sopivat lasten kurahousut, niistä katkaisin lahkeet ja tänä iltana testaan pökät. Vaelluskengät minulla onkin, ne ovat osoittautuneet mainioiksi. Lenkki on kymmenisen kilometriä, puolivälissä on nuotiopaikka. Otan makkaraa, mehua, leipiä ja vettä mukaan. Ja Offia!

Katsotaan, millainen illasta tulee! Siunausta sinun iltaasi, arvoisa lukijani!