20.06.2017 - Kesäloma alkoi!

Viimeinen työpäivä alkoi aamu-uinnilla. Koska satoi kovasti, hurautin autolla rantaan ja uimaan. Bongasin muutaman tölkin, tilastointi jatkuu niiltä osin. Merivesi oli lämmintä, jotain 17-18 astetta. Uiminen oli ihanaa!

Kasveja ravitsevan nokkosveteni

toinen annos oli muhinut viikon pari verannan nurkassa. Tänä aamuna kastelin sillä pihan pensaat ja kukat veteen sekoitettuna. Vettä satoi taivaaltakin lähes kaatamalla, mutta parempi niin. Eivät kasvit kuole teholannoitukseen. Nokkosvesi haisi jo ankarasti, käteni löyhkäsivät kastelun jälkeen. Mutta odotan runsasta kukkasatoa, joten hajuhaitoilla ei ole väliä.

Lopuksi järjestin

ämpärit ja kannut rännien alle ja taas on uutta kasteluvettä valmiina sikäli kuin ei muutenkin sada riittävästi tulevina päivinä.

Työpäivä meni seiniä ja verhoja pestessä Arkipajalla ja pakastimia sulatellessa. Hyvästelin työkaverit, vaikka tapaan heitä varmaan jossain vaiheessa, sillä jatkan Setlementillä elokuussa toisessa paikassa. Olen siitä iloinen, pidän tuosta työyhteisöstä.

Järkytykseni oli

suuri eilen aamulla töissä, kun luin lehdestä, että henkilö, jota olin auttanut soittamalla hätäkeskukseen, oli kuollut. En meinannut käsittää.

Päätin mennä tapaamaan leskeä iltapäivällä ja niin tein. Soitin ovikelloa ja kun ovi aukeni, kerroin, kuka olen. Minut pyydettiin välittömästi sisään ja istuimme olohuoneessa pitkän tovin. Leski kertoi tapauksesta ja sen kulusta ja muusta. Toivotin Jumalan siunausta, lupasin rukoilla. Sain kutsun muistotilaisuuteen.

Kotimatkalla itkin.

Tuli viime kesä mieleen ja oma tilanteeni Arin kuoleman jälkeen. Se tunne, miten hukassa on eikä voi ymmärtää, mitä on tapahtunut. Kuolema ei mahdu järkeen. Sytytin kynttilän kotona. Sain myöhemmin iltapäivällä harvinaisia vieraita.

Töiden jälkeen

tänään ompelin vaihteeksi kissan tassuja. Ajelin kirjastoon, hain pinon lomalukemista ja jatkoin tyttären luo. Siellä oli vauva kotona, isosisko toisessa mummolassa. Vauveli vetelee monen tunnin päiväunia, mutta heräsi ilokseni ja sain pidellä häntä sylissä jonkin aikaa. Lapsesta tulee sen kaima, joka ruokki tilhiä pakkasella! -Tyttären kanssa on aina mukava jutella, aiheet eivät lopu.

Kurvasin kukkapihaan,

hain lisää silmäniloa! Sen jälkeen Tokmannille, josta ostin ruukkuja sekä paitoja. Joulun lapsi -projekti etenee koko ajan. Löysin pinon paitoja tarjouksesta, nättejä ovat. Tilani makuuhuoneessa vähenee, mitä lähemmäksi lokakuun loppua etenemme. Mutta minä nautin tästä: jakamisesta ja tekemisestä niiden hyväksi, jotka todella ilahtuvat ja tarvitsevat apua - Romanian ja Moldovan lapset tässä tapauksessa.

J.R.Miller sanoo:

...puidaanko leipävilja murskaksi-Jes 28:28

Kenestäkään meistä ei voi tulla leivänjakajaa maailman nälkäisille ennen kuin olemme itse murtuneet Kristuksen käsissä. Leipävilja murskataan. Usein Kristus siunaa meitä surun kautta, mutta surukaan ei ole liian suuri hinta etuoikeudesta päästä siunauksen välittäjäksi toisille ihmisille. Nykyisessä maailmanajassa siunaukset saadaan kyynelten ja kivun kautta. -Cowmanin kirjasta Virtoja erämaassa, s.200

Cowman puhuu myös siitä, mitä tehdä, kun on epävarma tiestä. Silloin on odotettava ja pysähdyttävä. Itse ajattelen, että kuten keltainen liikennevalo ei anna lupaa liikkua, mutta se kertoo muutoksen olevan tulossa, samoin meillä saattaa olla väliaika ennen kuin tilanne vaihtuu. Itse taidan elää sellaista aikaa nyt ja se on samalla aika stressaavaa aikaa.

Tänään loppui työ,

alkoi loma. Tunnen itseni väsyneeksi, kyllästyneeksi ja turhautuneeksi, monia asioita on siirrettävä eteenpäin, kun nyt en vaan jaksa niitä miettiä tai kohdata. Olen kylläkin aina nauttinut, kun jokin loppuu ja alkaa uusi vaihe. Minulla on jano uusiin asioihin ja eteenpäin. Jumala on meidät kunkin luonut sellaisiksi kuin olemme. On hyvä, että olemme erilaisia. Hyvä olisi myös, jos voisimme hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme, sillä jatkuva itsensä sättiminen ei ole Jumalan tahto.

Jumala antoi Poikansa, joka oli täydellinen ihminen. Hänessä mekin olemme täydellisiä, kun uskomme Häneen. Riitämme Jumalalle tällaisina epätäydellisinä, väsyvinä ja syntisinä, Hän tuntee meidät maan tomuksi. Saamme siirtää painopisteen itsestämme Jeesukseen. Näin me kestämme omaa epätäydellisyyttämme paremmin. Emme me voi itseämme synnittömiksi tehdä.

Nyt saunaan,

huomenna hierojalle, Mirellaa tapaamaan, raamattutunnille iltasella ja sitten Pohjois-Pohjanmaan maisemiin muutamaksi toviksi.

Iloa kesästä, iloa uskosta, sillä syntimme on annettu meille anteeksi. Siinä on todellinen ja kestävä ilo, arvoisa lukijani!