07.06.2017 - Kesä!

Yhtäkkiä se sitten tupsahti, se kesä. Heräsin ennen kuutta. Pikkuisen piti itseäni kovistella, että sain kammetuksi itseni uimareissulle, mutta se kannatti. Aamu oli mitä suloisin, vihreä ja raikas. Meri oli tyyni ja liikenne olematonta. Tarkoitukseni on loman alkaessa muutaman viikon päästä kipaista uimaan aamuisin - ei ehkä joka aamu, mutta ainakin kauniina aamuina.

Merivesi oli +13 astetta,

kylmää, mutta ihanaa, etenkin, kun vähän aikaa olin räpiköinyt. Paluumatka sujui melkein lentäen, oli kevyt ja loisto-olo. En sentään lentänyt, vaan keräilin mukaani tölkit ja pullot, joita viimein oli maisemaan ilmaantunut. On ollut niin kylmää, ettei kukaan ole mitään tarennut juodakaan. Minä pidän totisesti paljon enemmän tyhjistä tölkeistä kuin täysistä. En pidä kaljasta enkä limsasta, en osta limsaakaan kuin ehkä juhliin vieraita varten. Ja juhlia ei ole pahemmin ollut viime aikoina.

Työpäivä oli mukava,

olimme puistossa eväsretkellä äitien ja lasten kanssa. Aurinko helli meitä, muitakin lapsiperheitä tuli kesästä nauttimaan. Työpäivän päätteeksi ajelin dementiakotiin laulamaan. Nyt en saanut hihityskohtauksia enkä muitakaan kohtauksia, vaan tyynen rauhallisesti laulelin kaikki merimieslaulut, virret, kansanlaulut ja lopuksi Psalmin 23. Välillä soittelin pianolla heprealaista, kaunista musiikkia ja kehotin kuulijoita sulkemaan silmät ja rentoutumaan. Yksi kuulija nukahti, musiikki hoiti sekä kuulijoita että minua.

Töistä palatessa

poikkesin hautausmaalle. Minulla oli punainen kukka mukanani Arin haudalle, en muista kukan nimeä. Toin pois keväisen sipulikukan ja istutin uuden sen tilalle. Hautarivi oli kaunis, paljon kukkasia. Kastelin kukat ja lähdin kotiin. Minulla ei ole mitään hinkua hautausmaalla kulkemiseen tai siellä kiertelyyn, se ei minua virkistä tai tuo iloa.

Kissojen ompelu

jatkuu, vaikka en ole siitä meteliä pitänytkään viime päivinä. Tänään tungin kankaat komeroon, kun olin leikannut läjän sekä korvia että "keskiruumiita", jalkoja ja häntiä. Yritän tehdä tilaa, sillä saan pikku-Amandan hoitooni lauantaina. Tytär valmistelee ristiäisiä, joten ilo on minun puolellani, kun saan viettää aikaa lapsenlapsen kanssa.

Tänään olen nauranut

makeasti pojan kommentille pienestä lapsestaan, kun hän ilmaisi, että poika "kantaa harteillaan suvun lyhimmän ihmisen taakkaa", sillä hänen syntymäpituutensa on tyttöjä vähäisempi. Luultavasti poika ohittaa tyttöset vuosien kuluessa. Mikä ilo minulla onkaan perheestäni - toivon, että ehdin tavata usein lasten perheitä ja opin tuntemaan uusia perheenjäseniä ja saan viettää aikaa "vanhojen" kanssa.

Keskiviikon tapaan

meillä oli seurakunnassa Roomalaiskirjeen opetus, luku 9 tällä kertaa. Kuulijoita oli kauniista säästä huolimatta useita ja keskustelua syntyi. Juhannukseen asti messut pyörivät, sitten pastorimme jää lomalle. Kesän aikana tulee toisinaan sijainen, ja milloin ei tule, aion mennä Seinäjoelle messuun, jos saan kavereita mukaani. Ja voinhan sinne yksinkin mennä, sillä tunnen tien, ihme kyllä (eksyjä!).

Eilisiltana

pihallamme grillattiin makkaraa, juotiin kahvia ja rupateltiin asukkaiden kanssa. Oli myös saunailta, ja olipa ilo käydä puhtaassa saunassa ja ihailla kiiltävää pesutupaa. Hyvä me, mukavat asukkaat!

Tikkataulukin meillä on, mutta tikat olivat kai lähteneet lentoon hiekoituslaatikosta, jonne ne piilotin viime syksynä. Ostan uudet ja säilytän niitä varastossa kuten tauluakin. Voimme pitää kisan talonväen kanssa, jahka porukkaa on koolla. Meillä on tosiaan mitä upein piha ja kukkiakin on runsaasi kasvamassa - vain lämpöä ja valoa tarvitaan, että ne kukoistaisivat. Kannoin ulos kaikki taimeni eilen. Jospa lämpö pysyisi eikä tulisi yöpakkasia.

Kuuntelen aamuisin

hetkipalveluksen youtubesta - neljänä aamuna viikossa. Netraamattua kuuntelen myös usein. Se on hyvin luettu ja sen takia miellyttävä kuunnella. Parina päivänä on tehnyt mieleni kuunnella musiikkia, ja etsin Pekka Simojoen lauluja. Paljon on sellaisiakin lauluja, jota en halua kuulla - tulee raskaita ajatuksia, muistuttavat kovista ajoista.

Rukousaiheeni olen vienyt Herralle. Minun ei tarvitse kuin luottaa, että Hän kuulee ja vastaa tavallaan ja että  se juuri on minulle parhaaksi. Vaikeinta onkin, että toisinaan - ja aika useinkin -  kuvittelen tietäväni paremmin kuin Jumala, mikä minulle on parhaaksi. Mutta viime kädessä en halua oman tahtoni tapahtuvan, vaan Jumalan. Jobin kirjan kautta Hän sanoo:

Asia on hänen edessänsä: odota häntä. -35:14

Aurinko painuu

saunarakennuksen taakse, päivä kallistuu iltaan. Luonto on vehmas ja kauneimmillaan. Tarkenen paljain jaloin ja hameella ulkona, ihanaa, mutta pian siirryn sisälle ja ompelen ehkä vielä jonkin verran. Aamulla teen reippaan kävelylenkin, tai oikeastaan kaksikin päivän mittaan, sillä vien auton huoltoon ja ilmeisesti saan hakea sen illaksi pois. Uinti taitaa jäädä välistä, mutta ulkoilu on aina hyväksi.

Iloa sinulle, arvoisa lukijani!