02.06.2017 - Mummous vaan vahvistuu!

Neljän tytön jälkeen perheväkeemme syntyi eilen pieni poika! Jumala siunatkoon tätäkin lapsukaista väkevällä kädellään ja kyllä hän sen tekee. Jännittäviä aikoja on eletty, nuoret perheet elävät hektistä aikaansa.

Mummo se vaan

ompelee kissoja! Ilman tätä projektia synkistelisin kuin korpikuusi yksinäisyyttäni. "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin" - niin totta!  Tarvitsen mielekästä tekemistä.

Eilisellä kurssilla,

jonka Setlementtiyhdistys järjesti työntekijöilleen, sain eväitä elämääni. Toiminnanjohtaja kertoi päässeensä taannoin Sementtimiesten pöytään, kun oli kertonut, mitä tahoa hän edustaa. Setlementti on sitoutumaton järjestö, ei- uskonnollinen, ei-poliittinen eikä sillä ole sementin kanssa tekemistä, ihmisten kylläkin sitä enemmän.

Luento vahvisti ymmärrystäni, että olen sitä lajiketta, joka rentoutuu tekemällä. Nauru raikui, kun luennoitsija esitti eri luonnetyyppejä. Kyllä sieltä omani löysin.

Olen ekstrovertti,

jonka pitää saada puhua - minun ehkä vielä mieluummin kirjoittaa, että saan ajatuksistani kiinni. Introvertti sen sijaan miettii ensin, mitä ja miten aikoo sanoa ennen kuin aukaisee sanaisen arkkunsa. Erilaisuus on rikkautta. Tosin yksi pojistani sanoi juuri keskustellessamme, että jos tytär ja minä olemme yhtä aikaa paikalla, hänen on pakko puhua päälle, jos aikoo saada sanotuksi...

Olisi tylsää, jos olisimme kaikki samanlaisia. Erilaisuus tosin tuo haastetta kehiin - aina ei ole helppo ymmärtää toista ja verenpaine voi kilahtaa kattoon. Mutta jos suostuu puhumaan sen jälkeen, kun suuttumus on haihtunut, asiat voidaan yleensä selvittää. Jotkut eivät siihen kykene tai halua sitä, ikävä kyllä. On vaikea olla erehtyväinen, rikkinäinen ihminen.

A.B.Simpson kehottaa

meitä kestämään koettelemuksia, jotka voivat olla moninaisia:

Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi - - eikä hän heikontunut uskossaan... Rm 4:18s

- - "Ainoa tapa", sanoi Yrjö Myller, "päästä osalliseksi vahvasta uskosta, on kestää suuria koettelemuksia. Olen saanut uskoni pysymällä lujana ankarissa uskon koetuksissa. Silloin, kun kaikki muu pettää, silloin on aika luottaa."

- - Jos koet parhaillaan suuria ahdistuksia, olet samalla vahvimman uskon keskipisteessä. Ja jos vain suostut, Hän opettaa sinua juuri näinä hetkinä, miten voit tarttua voimakkain ottein kiinni Hänen ikuisista lupauksistaan.

"Älä pelkää, usko ainoastaan!" Ja jos olet peloissasi, katso ylös Häneen ja sano: "Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun." -Ps 56:4. Ja pian saat kiittää Jumalaa surun koulusta, josta tuli sinulle uskon opinahjo. -Cowman: Virtoja erämaassa

Itseäni on rohkaissut

monesti myös jae:

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa ja he saapuvat Jumalan eteen Siionissa. -Ps:sta 84

Onnenkaivossa

siunaantui hieno lauluhetki. Mummot innostuivat suorastaan tanssahtelemaan, vaikka lauluskaalani ei mitään tanssimusiikkia ollutkaan. Vetristyivät vanhat luut! Sellainenkin,  joka ennen on istunut tuolissaan liikkumatta, alkoi liikehtiä rollaattorinsa kanssa.

Olen kuullut on kaupunki tuolla on oma tämän hetkinen lempilauluni - olen vasta muutamia kertoja laulanut sitä. Se on venäläinen kansanlaulu, tiesitkö! Lopuksi lauloimme Tule kanssani, Herra Jeesus, johon suuri osa vanhuksista yhtyi. Psalmin 23 lauloin viimeiseksi ja toivotin Jumalan siunausta. Sain kovasti kutsuja tulla taas uudelleen.

Verenluovutus

oli tänään, minulle se oli 44. kerta. Loppupäivän olen loikistellut kotona sen jälkeen, kun kävin kaupassa. Ilmeinen myymälävaras pääsi livistämään vartijalta! Iso, niskasta tatuoitu mies juoksi kassan ohi puhelin kourassaan pälpättäen jotain muka kiireellistä. Vartija syöksyi perään ja miehille syntyi käsikähmä, mutta varas oli roteva ja vahva, hän paineli matkoihinsa, ovet saattoivat mennä rikki. Olipas se tapaus!

Saunominen jäi huomiselle,

verenluovutuspäivänä ei sauna käy. Hyvä vaan, väsyttää ja laiskottaa. Tein lempiruokaani tänään: kaksi grillimakkaraa! Sen parempaa ei olekaan, mutta sitä ei sovi ahnehtia kuin harvakseltaan. Söin edelliset salaatit ja ostin kaupasta lisää.

Hajuherneet

ovat liossa, käyn kylvämässä ne ulos. Puen vain ensin villahousut, karvalakin ja lapaset, toppatakkia unohtamatta, että tarkenen... Luojan kiitos, aurinko paistaa iloisesti aamuisen sateen jälkeen, ja sää on kesäinen ikkunasta katsoen! Valo on tärkeää, lämpökin olisi kiva, mutta otetaan vastaan, mitä Luoja suo!

Iloa viikonloppuusi, arvoisa lukijani!