27.05.2017 - Nivalasta kotiin!

Helatorstaina huristelin Nivalaan äitiä tapaamaan - samalla sukua sekä lapsuudenystävää Anitaa! Kävin uimassa mökin lammella mennessäni. Ulkomittari näytti +9 astetta, vesi varmasti viileämpää.

Palasin tänä lauantai-iltana, niin että ehdin asennoitua taas uuteen viikkoon. Aamulla köpöttelen kirkkoon messua säestämään, mutta sitä ennen nukun makeat unet, että pääsen Vaasa-taajuudelle kotopuolessa käytyäni. Sauna ennen iltaunia auttaa asiaa.

Nivalassa

juodaan paljon kahvia, siis usein ja paljon. Veljentytär kertoi taannoin olleensa kotonaan vasta kaksi tuntia ja juoneensa kolmet kahvit. Tuohon en kai aivan yltänyt, mutta usein istuimme äidin kanssa nokakkain juttelemassa kahvikuppi kädessä. Teimme reissun eläköityneen serkkuni luo ja siellä hörppäsimme siellä herkulliset kakkukahvit. Serkku oli saanut paljon kukkasia ja oli iloinen eläkepäivistään uurastettuaan vanhusten parissa monta kymmentä vuotta. Poikkesimme Kärkkäisellä samalla äidin kanssa.

Kun kippasin äidin kotiin, jatkoin matkaa kirkolle, toisin sanoen Nivalan keskustaan ja siellä Ekotorille. Se on lempikauppani, jossa pyrin poikkeamaan aina paikkakunnalla käydessäni. Tein taas makeita löytöjä, muun muassa korkkarit, kukkaron ja paitoja. Myyjä muistaa jo minut. Sanoin palaavani jälleen, kun tulen maisemiin. Myyjä kertoi, että monet tultuaan kesälomalle kotikylälle ostavat siellä tarvimansa vetimet heiltä. Uskon sen, Ekotorilta löytyy eikä maksa paljon. Olen ehdoton ekotorien ja kirpparien kannattaja.

Heti löytyi korkkareille

käyttöä. Menimme samaisena iltana Anitan kanssa hänen tätiään ja minun rakasta naapurin tätiä tapaamaan palvelutaloon. Tädin ikä  lähentelee sataa. Sain houkutelluksi äidin mukaan. Kahvia tietysti joimme tädin huoneessa ja sen jälkeen pidin reilun puolen tunnin lauluhetken ruokalassa. Seitsemän vanhusta oli paikalla, jokunen hoitaja ja omainen poikkesi samoin.

Minulla oli kitara mukana ja säestin sillä itseäni, paitsi Hummani hei -laulun laulan aina paria helistintä heilutellen. Lauloin sellaisia lauluja, joita nämä ihmiset muistavat nuoruudestaan: Ystävä sä lapsien, Oi, muistatko vielä sen virren, Olen kuullut on kaupunki tuolla, Honkain keskellä, Iltatuulen viesti, Tähti ja meripoika ja niin edelleen. Laulujen välillä juttelin niitä näitä. Yksi mummo lauloi koko ajan mukana, muutkin osittain ja kaikki taputtivat innokkaasti. Itse niiasin ja kiitin lopuksi, että sain laulaa heille ja toivotin Jumalan siunausta. Hoitaja toivotti minut tervetulleeksi vastakin. Luultavasti menenkin.

Koska tiedän,

että en laulanut yksin, vaan taivaallinen enkelikuoro säesti minua, olin iloinen, kun äiti piti laulamisestani. Hän oli onnellinen ja suorastaan äimän käkenä. Ei hän ole kuullut minun laulavan kuin joskus kotonaan muutaman laulun ja se on vähän eri asia. Sain siis myönteistä palautetta minulle tärkeältä ihmiseltä ja se tuntui tietysti mukavalta. Mutta minähän tiedän, että Jeesus Kristus asuu minussa ja siksi minä voin kaiken Hänessä, joka minua vahvistaa.

Äiti sanoi, että tuntui kuin olisin oikein iloinen laulaessani, laulut olivat niin ihmeellisen valoisia ja iloisia. Eihän se ihme ole, sillä minähän nautin suunnattomasti laulamisesta ja olen iloinen kuin viiden pennin hevonen. Pyhä Henki on kanssani ja Hän se tekee kaiken niin ihmeen ihanaksi.

Anitan kanssa

lenkkeilimme kumpanakin iltana pitkin metsiä. Itsehän eksyn joka paikassa, mutta kuljin muina miehinä hänen seurassaan enkä viitsinyt sanoa, ettei minulla ole aavistustakaan, missä haahuilemme. Mehän olimme toki minun lapsuuden metsissäni, mutta eksyminen on sielläkin todennäköistä minulle.

Toisena iltana käki

kulki edellämme kukkuen. Se siirtyi aina vähän eteenpäin ja jatkoi kukkumistaan niin että varmaan sai kurkkunsa kipeäksi. Anita kertoi, että heidän perheen kukko on erityisen innostunut kiekumiseen. Ei muuten haittaa, mutta se tosiaan aloittaa auringon noustessa, eli kolmen ja neljän välillä aamulla ja jatkaa sitä taukoamatta puoli tuntia. Anita epäili, etteivät naapuritkaan nuku tuona aikana.

Pihasauna

oli lämmin, saunasin helatorstaina siellä lempeissä löylyissä. Kiitos, talonväki!

Muutoin touhuilin

tehden äidille kaikenlaista pikku hommaa. Aika kului nopeasti ja uni maistui yöllä, paitsi tänä aamuna heräsin viideltä. Nyt on siis kovasti jo aika pinkaista nukkumaan, että ehdin nukkua tarpeeksi ennen aamuherätystä.

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: me lähdemme Herran huoneeseen -

Aamulla siis messuun - toivottavasti sinäkin löydät tiesi ehtoollispöytään, arvoisa lukijani, ja pääset Jumalan sanan kuuloon. Laivakatu 7:ssä messu alkaa klo 9.30. Tervetuloa!