21.05.2017 - Aurinko hellii!
Kategoriat: Ajankohtaista
Aamulenkillä, päivälenkillä ja iltalenkillä. Ei voinut olla pois ulkoa, kun sää on ollut upea! Itse asiassa vuosi sitten sunnuntaina oli samanlainen sää. Elän mielessäni vuoden takaisia päiviä, jolloin Ari eli viimeisiä päiviään ja itse olin siitä autuaan tietämätön. Mutta Jumala ei ollut, vaan johdatti minua olemaan Arin luona kolmena päivänä, kunnes hän neljäntenä menehtyi.
Vuosi sitten
vietimme ehtoollista lammen rannalla sairaalan pihalla. Täytyy sanoa, että sairaalan pihaa en kaipaa enkä sitä ympäristöä, mutta miksipä kaipaisinkaan!
Kävin tänäänkin uimassa meressä. Vieläkin vesi oli kylmää, haukoin henkeäni. Mutta muistin, että eilen ei ollut yhtään kylmä uimisen jälkeen, joten uin kolme kertaa rappusten välin ja olo oli huikea vedestä noustuani. Sanoin ääneen, että huh, huh ja olin hengästynyt vielä pukuhuoneessakin. Pitkiä uimisen välejä ei kannata näköjään pitää, jos ei aio ruveta palelemaan.
Aamulla
oli messu, talous- ja lähetyskatsaus. Jälkimmäisen minä pidin, koska olen seurakunnan lähetysvastaava. Mayn perhe on tulossa kesäkuussa ja silloin on lähetysjuhla Kokkolan suunnalla. Suuntaan nokkani sinne, jos mahdollista. Jälleen oli muutamia uusia ihmisiä messussa. Otto saarnasi, minä soitin virret. Vuorottelemme Olen kanssa. Kirkkokahveilla vaihdoimme kuulumisia muutenkin.
Eilisiltana olin
niin väsynyt, että suunnilleen kaaduin sänkyyni kymmeneltä. Tänään pitää ennakoida, että ehdin pestä hampaat ennen sitä, eilen teki tiukkaa.
Taannoin opiskelijat
halusivat selvittää, mitä kikkoja heidän uskovalla professorillaan oli, että hän sai pidetyksi hengellisen elämänsä virkeänä. Yksi heistä piiloutui professorin työhuoneeseen, jonne tämä tuli illalla. Professori istuutui pöytänsä ääreen, luki Raamattua ja sitten huokaisi: Herra, meidän välimme ovat kunnossa niin kuin tähänkin asti. - Eikä hän juuri muuta tainnut sanoa.
Minäkään en jaksa tänä iltana sanoa muuta kuin että saamme kiittää Herran hoidosta; hän kasvattaa meitä taivasta varten! Siunausta sinulle, arvoisa lukijani, virren 547 sanoin:
| 1. Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa. Kiitos Herran, hän auttaa tiellä, meidän kanssamme nyt ja aina on, täällä suo Isän suosion, rauhan luonansa siellä. 2. Joka aamu on armo uus, huolet voimme siis heittää. Rangaistuksenkaan ankaruus ei voi armoa peittää. Herran hoidosta kiittäkäämme, kun hän taivasta varten kasvattaa, murheen allakin armahtaa, hänen turviinsa jäämme. 3. Kaikki entinen katoaa, itkun, riemunkin aiheet, moni arvoitus ratkeaa, uudet alkavat vaiheet. Kohta koittaa jo päivä Herran, se on hänellä yksin tiedossaan. Siksi kiitosta veisaamaan, hänen voitto on kerran! |
 |
Lina Sandell 1865. Suom. Harpunsäveliä 1886, Rauhansäveliä 1894. Uud. Herkko Kivekäs virsikirjaan 1986.