17.05.2017 - Sadetta - ja sitten kesä taitaa tulla?

Täyteläisiä päiviä töissä ja sen jälkeenkin. Oli erityisen lysti lauluhetki tänään hoitokodissa - ja kahvihetki sen jälkeen! Pidän kovasti noista ihmisistä. Ja jo aamupäivä oli hauska: koin joitakin onnistumisia.

Esimerkiksi eräs äiti

otti virkkuukoukun ensi kertaa käteensä ja ennen kuin minun piti lähteä lauleskelemaan, hän ennätti ja osasi virkata yhden kierroksen isoäidin neliöön! Tuntui juhlalliselta! Samalla tajusin, miten vaikeita tuollaiset opeteltavat ovat aikuisena - lapsena opittu on mielessä vielä aikuisena! Miten ihmeessä sitä on itse oppinut mitään tekemään - virkkaamaan, kutomaan, puhumaan, laulamaan, kävelemään... Ihmeitä ne ovat kaikki, niin usein ajattelen! Kaikki se, mitä pieni lapsi oppii ja miten vähitellen taidot kehittyvät.

Eilen haravoin

pienen hetken pihaa. Aurinko paistoi, lapsiperheitä oli ulkona nauttimassa elämästä. Pikkuinen Sikkura, 2v, toi minulle muovilautasella "ruokaa", minä söin ja kiitin. Sain ainakin kymmenen annosta ja meillä kummallakin oli iloa tästä pienestä leikistä.

Tänään aamulla alkoi sataa, olipa hyvä, että piha tuli haravoiduksi! Laitoin ämpärin rännin alle, lisäsin lannoitetta ja kastelin pihamme kolme omenapuuta ja oman kirsikkapuuni muutamaan kertaan. Kastelukannukin on täynnä vettä nyt. Sisällekin hain vettä kastelukannuun. Ikkunalaudallani krassin taimet ovat pisimmillään viiden sentin mittaisia. Osan olen istuttanut kananmunakennoon. Ei kiirettä ulos, kevät on vielä kylmä, yöpakkasia voi tulla.

Kylvin eilen laatikkoon pienen kehäkukan siemenet. Orvokit näyttävät jo pirteimmiltä pihalla, ne olivat aika rääppänöitä, kun hain niitä lauantaina.

Tekaisin eilen

kengännauhat. Olin miettinyt, että pitäisi ostaa uudet. Satuin näkemään netin käsityöpalstalla jonkun tehneen kengännauhoja itse. Minäkin siis tein, kangasta kyllä löytyy. Ompelin kahteen kertaan nauhan päästä päähän, taitoin reunat sisään. Päihin laitoin teippiä muutaman kierroksen, hyvin nauhat sai laitetuksi paikalleen. Saa nähdä, minkä ajan kestävät. Teen sitten uudet.

Töistä palattuani

tänään kävin kaupassa ja tein kauraleipää, jota paistoin viisi minuuttia. Sen jälkeen lastasin sille täytteen, jota olin paistanut: erilaisia sipuleita, porkkanaa, varsiselleriä, tonnikalaa sekä mausteita, mm. ketsuppia vähän. Päälle oliiveja, kapriksia ja juustoraastetta ja jatkoin paistamista 15 minuuttia. Uunista otettuani leikkasin paistoksen viipaleiksi. Piti maistaa muutama pala, etten tarjoa ystävilleni sikaa säkissä.

Nimittäin piakkoin Romantikot

tulevat vieraakseni! Tarkoitus on päivittää tuotelistaa joulunlasta varten, katso www.joulunlapsi.fi. Ryhmämme on kutistumistaan kutistunut, mutta innokkaimmat ovat jäljellä ja heistä olen kiitollinen! Muutamat lähtettävät rahaa, joilla käyn ostamassa muun muassa puseroita. Karin on luvannut ostaa hammasharjoja ja muuta. Moni kutoo, moni ompelee. Yhteistyö on antoisaa, ihmisten kohtaaminen ja toisten auttaminen - tässä tapauksessa pienten lasten, joille teemme tulevaa joulua! Nautin suunnattomasti!

Odottaminen

näyttää olevan päätehtäviämme ja tärkeimpiä kouluttajiamme elämässä. Tästä kirjoittaa Cowman päivän tekstissä tähän tapaan:

Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle - - erämaassa enkeli... Herra sanoi hänelle... Ja nyt, tule tänne, minä lähetän sinut Egyptiin.-Apt 7:30-34

Usein Herra kutsuu meidät joksikin aikaa syrjään omasta työstämme. Hän pyytää meitä olemaan hiljaa ja oppimaan jotakin uutta ennen kuin lähettää meidät uuteen tehtävään. Sellainen odotus ei ole tuhlattua aikaa. - - Hyvin usein Jumala pyytää meitä odottamaan ennen kuin lähdemme seuraavalle matkaosuudemme ja tehtäväämme. -Virtoja erämaassa

Minä odotan Herraa ja hänen vastauksiaan kieli pitkällä, innokkaasti ja malttamattomasti. Kyllä minä jaksankin keksiä uusia juttuja odotettavaksi! Tai niitä samoja vanhoja ne taitavat olla.

Huomenna pinkaisen

lahjaksi saamaani jalkahoitoon töiden jälkeen! Kuulostaa mukavalle, vai mitä! Ehkäpä sen jälkeen poikkean joko Karhulaan tai Savelaan lapsenlapsiani sylittelemään.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Sain muuten äitienpäivänä kolmanneltakin pojaltani toivomani äitienpäiväkirjeen - kirjeet olivat persoonallisia, ihania; tytärkin lupasi kirjoittaa, jahka selviää lapsivuoteestaan, vaikka eipä tuota sanaa taideta nykyään käyttää!