04.05.2017 - Multasäkki ostettu!

Makuuhuoneeni ikkunassa on ollut jo pari yötä punainen pussilakana. Se pimentää sopivasti huonetta niin että saan nukutuksi pitempään enkä pomppaa viideltä sängystä. Tänään tosin pomppasin jo neljältä, mutta sain nukahdetuksi uudelleen, kun avasin ikkunaa isommalle. Seitsemältä heräsin kellonsoittoon.

Luulin, etten ehdi

aamulenkille, mutta lähdin kuitenkin. Haluan siitä taas tavan itselleni. Hyvä tapa kantaa pahoinakin päivinä, sanottiin ennen. Kun oppii turvautumaan hyvinä päivinä Jumalaan, häneen turvaa myös silloin, kun maa huojuu jalkojen alla. Samoin hapen tarve kasvaa, kun siihen tottuu.

Niinpä oli ihanaa

pinkaista pihalle, jahka olin kiskaissut vaatteet ylleni. Pakkasta yksi aste, aurinko paistoi! 25 minuutin lenkki siitä tuli kuten eilenkin. Sitten suihkuun ja aamupalalle, joka maistui maukkaalle: sokerijuurikashiutaleita (liotettuja), kaurahiutaleita, vadelmia pakasteesta(sulaneita) sekä vadelmahilloa(itse tekemääni), rahkaa ja luonnonjugurttia. Nam!

Töissäkin pääsin

pihalle, olimme puistossa. Päivällä keskustelimme äitien kanssa eri ruumiinosista sekä verbien taivutuksista: minä synnytin, lapsi syntyi, olen synnyttänyt neljä lasta ja niin edelleen. Kerroin myös matkastani ja näytin kartalta, missä Kreikka on, missä siellä liikuimme.

Iltapäivällä

olin vaihteeksi hammaslääkärissä. Odotushuoneessa juttelin mukavan nuoren miehen kanssa, vuosimallia 1992. Hauska vaihtaa mielipiteitä uusien ihmisten kanssa - hyvää kesää toivotin kesätyön aloittaneelle reippaalle nuorukaiselle.

Sieltä hurautin tyttären luo, jonka synnytystä odottelemme hetkenä minä hyvänsä. "Tämä on mun lemppalikilja", ilmoitti Amanda 2v, joka kyllä osaa ärränkin sanoa, mutta välillä on vauvavaihe päällä. Palapeliäkään hän ei mielestään osannut tehdä, mutta yhdessäpä sitäkin oli hauskempi koota. Mukavaa meillä oli, vähän laulaa lurautettiinkin yhdessä ja luettiin Isä meidän ennen lähtöäni.

Ennen kotiin menoa käväisin vielä hakemassa säkillisen multaa ja persiljan siemeniä. Kotona sitten täytin edellisvuotisen vadin mullalla ja kylvin persiljan siihen ja laitoin vadin tallin nurkalle. Itäminen kestää monta viikkoa, joten toivon, että pakkaset eivät sitä palelluta. Sisälle kylvin samettiruusun siemeniä sekä laitoin viime vuotisen daalian juurakon purkkiin. Epäilen kyllä, että se on kuivunut eikä lähde kasvamaan, mutta eipä tuo suuri vaiva ole kokeilla, miten käy.

Kävin lenkillä

sillä aikaa, kun multasäkki makasi auringossa tallin seinustalla sulamassa - multa vaikutti jäiseltä. Soitin Maijalle kävellessäni, reilu tunnin lenkki siitä tuli. Taas oli käytävä suihkussa jahka olin kylvötyöt tehnyt, mutta sittenpä on ollut raikas olo loppuillan. Muutama mielenkiintoinen kirja odottaa lukijaansa, mutta niille ei tahdo olla aikaa.

Katsoin ohjelman, joka kertoi Isonkyrön Akkaansillasta. 30 vuoden ajan kyläläiset purkivat ja rakensivat Akkaansillan uudestaan, kun se piti jäiden lähdön ajaksi nostaa pois Kyröjoesta, etteivät jäät vie sitä. Kun sitten vuonna 1978 Yli-Iistä saatiin ostetuksi rautasilta, joka oli pysyvä, kyläläiset kyselivät, mitäs me nyt tehrähän, kun siltatyöt loppuu. Hauska ohjelma, äiti siitä laittoi minulle vinkin ja minä vinkkailin eteenpäin.

Päivän Tunnussanakin puhuu kylvämisestä:

Ylhäältä tuleva viisaus on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat. -Jaak 3:17s.

Herra suokoon,

että voisin itsekin olla rauhaa rakentamassa enkä riitaa haastamassa! Omiin tekoihin tosin on turha jäädä tuijottamaan, sillä se ei rakenna mitään. Jonas Lagus kirjoittaa:

Omassa hengellisessä elämässäni en ole koskaan syvemmin tuntenut turmelustani kuin nyt. Mutta kaiken valituksen siitä täytyy kuitenkin vaieta, kun katson Jeesuksen Kristuksen täydellistä sovitustyötä ja hänen iankaikkisesti kelpaavaa vanhurskauttaan, joka vähitellen selvenee minulle yhä kirkkaampana. Nykyinen työtoverini - - näyttää myös todella tahtovan erottautua suuresta joukosta ja haluavan ruveta oikeaksi Kristuksen seuraajaksi. -Evankeliumin ääni (1.9.1835), s. 129.

Tuo teksti kertoo saman, johon Jeesus viittaa puhuessaan "piskuisesta laumasta". Suureen joukkoon on helppo kuulua, me-henki on mahtava! Mutta siitä erottautuminen merkitsee väistämättä sitä, että kuuluu vähemmistöön ja on alakynnessä inhimillisesti ajatellen. Koska Jeesus Kristus on kuitenkin tuon pienen lauman Paimen, jokainen siinä laumassa on turvassa, vaikka ulkoisesti luulisi toisin.

Toivotan Lina Sandellin sanoin Jumalan turvallista hoitoa sinulle, arvoisa lukijani - virsi on 397:

1.
Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.

2.
Herra seurakunnassansa
aina hoitaa lapsiansa.
Armonsa hän heille antaa,
käsillänsä heitä kantaa.

3.
Käsistä ei väkevistä
mikään heitä irti riistä.
Omakseen hän heidät osti,
kuolemasta eloon nosti.

Säk. 1–3, 5–6 Lina Sandell 1855. Säk. 4 Fredrik Engelke 1873. Suom. Harpunsäveliä 1886. Uud. Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.