08.04.2017 - Kolkohkoa huhtikuun lauantaita!

Selvisin eilen töihin! Yöllä oli pakkasta ja perjantaiaamuna satoi lunta! Sään kylmyys ehkä osaltaan vaikutti, että siitepölyjä ei ollut ilmassa kovin paljon. Jos terveydentilani siis johtuu allergiasta. Sitä en tiedä, arvailen vaan. Joka tapauksessa tuntui hurmaavalta herätä eilisaamuna vasta kello viideltä ilman, että olin yhtään kertaa herännyt hikimärkänä ja vastaavasti viluisena vuoronperään. Sellaisesta sopii olla ylen kiitollinen ja minä olen!

Töissä oli luksusta,

sillä iltapäivällä saatoin osallistua Vaasan ensi- ja turvakodin 30-vuotisjuhlaan työtoverieni kanssa. Juhla pidettiin teatterilla eivätkä puheet olleet mitään tuulen vietäviä tarinoita, vaan syvällistä asiaa. Siteeraan jotain kuulemastani ja ylös kirjoittamastani:

- Suomessa vapaaehtoisten tekemä työ vastaa 21 000 ihmistyövuotta! Mikä määrä! Eläköön kolmas sektori!

- Suomessa on 200 valtakunnallista järjestöä ja muistaakseni 13 000 koko maassa - jälkimmäisestä luvusta en ole täystin varma

- 1984 Suomen lakiin tuli ensi kerran perheväkivaltaa koskeva kielto. Kielloillahan sitä ei kyetä täysin poistamaan...

- 1978 perustettiin Suomen Ensi- ja turvakotiliitto - Vaasaan yhdistys perustettiin siis kymmenisen vuotta myöhemmin ja alkoi pienestä; nyt se on laajentunut ja sitä tarvitaan, ikävä kyllä!

- on löydetty 2 ns. väkivaltageeniä, vrt. juoppohulluus! Geeneille emme voi mitään, mutta geenien lisäksi väkivaltakäyttäytymiseen (perhe- ) vaikuttavat kasvatus, olosuhteet, ympäristö jne. ja niihin voimme vaikuttaa!

- Kasvatus (lapsi, vanhempi) muokkaa meitä kuin vesi joenuomaa (Freud), mutta myöhemmät kokemuksemme muokkaavat meitä myös: meillä on mahdollisuus muuttua, vaikka varhaislapsuuden vaikutusta on pidetty tähän asti lähes määräävänä tekijänä myös perheväkivaltakäytöksessä - mutta huomaa: ihmisen on mahdollista kasvaa ja muuttua! (OMA INNOKAS AJATUKSENI JA ALLEVIIVAUKSENI!)

Leif Westerlund,

pappi, perheneuvoja ja terapeutti - itsellenikin tuttu taannoisista ajoista, jolloin hän oli seurakunnalla perheasiainneuvottelukeskuksessa töissä - puhui samoista teemoista kuin mitä juuri lukemani Hellstenin kirja! Häpeästä ja syyllisyydestä, muun muassa!

L.W. otti esimerkin. Nainen on yleensä sanavalmiimpi. Kun mies ei osaa vastata takaisin samalla mitalla, nyrkit voivat alkaa puhua - kun loppuvat keinot! Itse tunnistan itsessäni tuollaisen väkivaltaisuuden: jos joku alkaa alistaa minua sanoilla, laittaa päähäni tekemisiä tai sanomisia uskomatta, kun yritän puolustautua, minulle tulee tarve ruveta tappelemaan. Näin on joskus käynytkin eikä ole kauan, kun viimeksi tunsin tarvetta puolustaa reviiriäni voimakeinoin, kun minun ylitseni käveltiin. On hyvä, kun kuulin tästä aiheesta juuri nyt, näin voin käsitellä kyseistä asiaa tykönäni.

Tänään

olen vaihtanut multaa kukkiin. Jaoin anopinkieliä uusiin purkkeihin. Anopinkielet leviävät helposti, näköjään. Hmmh. Toivon itsekin, että tämä anoppi osaisi pitäisi kielensä paremmin hallinnassa, sillä kielensä hallitseva on viisas, sanoo Raamattu. Harvapa siihen kykenee, mutta tämä ei saisi estää meitä kilvoittelemasta oikeaan suuntaan.

Liekö lukijoissani toista sellaista optimistia kuin minä, kun avaan multapussin? Kun levitän sanomalehden kukkapurkin alle, avaan saksilla - en yritä repiä multapussia auki, vaikka melkein aina kuitenkin yritän - niin multaa ei roisku mihinkään - eihän?

Onneksi multa pöllähti heti alussa ympäriinsä, joten saatoin rauhassa sirotella sitä joka puolelle, sillä joka tapauksessa joutuisin siivoamaan kuten aina ennenkin. Sain myös imuroiduksi huushollini. Ikkunat pesen myöhemmin, jahka katumme on siivottu. On liian kylmäkin vielä siihen puuhaan enkä ole ikkunanpesukunnossa tällä haavaa. Kun verhoja on pidettävä kiinni valon takia joka tapauksessa, niin en edes näe ikkunoiden likaisuutta ellen välttämättä halua tirkistellä verhojen raosta. Ja minähän yritän välttää sitä.

Norsulauma kasvaa,

joka päivä virkkaan vähäsen lisää. Luulin, että minulla on rankasti puuvillalankoja, mutta ei niitä vallan hirveästi olekaan. Yritin jahdata tänään niitä kirpparilta, mutta vastaani tuli vain yksi suttuinen kerä, jota en huolinut. Onneksi löysin sukulaiselle hänen tarvitsemansa tuotteen, jonka ostin.

Ryhdyin kirjoittamaan

äitini yhtä päiväkirjavihkoa koneelle, sellaista, joka voisi minua ja sisaruksiani kiinnostaa ehkä eniten. Äidillä on paksu pinkka kyseisiä muistiinpanoja, lähes 60 vuoden ajalta. Hikipäässä kirjoitin pari tuntia ja kuukauden päivät sain kirjoitetuksi! Tosin muuttelin hiukan kirjoitusasua tyttäreni aiemmin aloittamaan tekstiin, joten siinä meni aikaa. Katsotaan saanko mitään aikaan kevään tai kesän kuluessa.

Huomisaamuna

pinkaisen kirkolle, minulla on säestysvuoro. Sitä ennen nautin runsaasti rohdoksia, sillä yskä ja muut oireet ovat melkoisia edelleen. Mieleeni tulee väistämättä taas oma mummuni.

Loikoilin papan sängyssä ennen nukahtamista, olin noin kymmenvuotias ja nukuin mummun kamarissa hänen kanssaan. Mummu valmistautui nukkumaan. Hän avasi piironkinsa. Siellä oli kamferia ynnä muita rohdoksia. Mummu hörppäsi joka putellista ja varmaan vettä asperiinin tai muitten niin sanottujen lippujen kyytipojaksi. Sitten hän laittoi huivin päähän, ellei se sattunut jo olemaan ja joskus lapasetkin käteen yöksi. Enää se ei minua naurata - ehkä olisi aika minunkin kutoa pehmoiset yölapaset tulevien öitten varalle, kun käsiä kolottaa eikä veri kierrä.

Mummun kanssa me veisattiin

iltaisin kaikki virret, jotka jompi kumpi osasi. Tässä yksi, jonka minä osasin kansakoulun alusta lähtien. Totuuden Henki on ohjannut minua jo silloin ja johtaa edelleen ja nuo sanat ovat käyneet toteen elämässäni. Toivotan hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani. Virsi on 484:

1.
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

2.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.

3.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.

4.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.

Zachris Topelius 1869. Suom. Martti Ruuth 1902. Virsikirjaan 1938.