07.03.2017 - Maaliskuun iltana

Tulin virsi-illasta. Meitä oli seitsemän innokasta laulajaa. Olen kanssa soitimme puoliksi. Hän aloitti ja lauloimme paastonajan virret Luterilaisesta virsikirjasta. Minä soitin ehtoollisvirsiä ja lopuksi kiitosvirren 718 sekä 821, jonka laulamme joka kerta; se on niin ihmeen kaunis sanoiltaan ja säveleltään. Puolivälissä kävimme juomassa teetä ja juttelemassa porukalla. Antoisa ilta oli taas, lämmin ilmapiiri.

Tänä iltana

on vielä edessä saunominen. Luultavasti en käy hangessa hyppimässä tällä kertaa, sillä ulkona on ilkeä viima. Viimeksi kävin tekemässä kaksi lumienkeliä saunan taakse. Lapsena kävimme hangessa useinkin saunasta päin. Tai ainakin muistelen niin. En pidä erityisesti saunasta, mutta hiusten takia on mukava istuksia lauteilla, että hoitoaine ehtii vaikuttaa eikä tarvitse takkuja selvittää pesun jälkeen.

Töissä olin

Arkipajalla tänään ja myös huomenna. Pidin lauluhetken pikkuisille tänään ja oli niin tosi hauskan näköistä, kun lapset kököttivät rivissä matolla ja piti katsoa, ettei kukaan paukuta edessä istujan päätä soittimellaan. Itse istuin lattialla kitaran kanssa jalat suorana ja heilutin varpaitani. Yksi lapsista tuijotti tätä aivan ihmeissään. Ei voinut oikein nauramatta olla. Lapset soittivat innokkaasti mukana. Tällaisena hetkenä tunnen olevani etuoikeutettu ja onnekas ihminen.

Huomennakin olen onnekas,

sillä menen eräälle osastolle laulamaan. Enpä olisi uskonut, että tällaiset lauluhetket voivat olla minulle näin tärkeitä ja merkityksellisiä. Luulen, että laulut hoitavat omaa sisintäni samalla, kun toivon niin tapahtuvan kuulijoilleni. Oi, miten paljon ihminen (lue: minä) tarvitseekaan hoitoa ja balsamia sisimpänsä haavoihin ja kulumiin! Ja joskus tuntuu, ettei mikään ole riittävästi, mutta tällaista ihmiselo on: aina ollaan jotain vailla, vaikka Jumala pitää koko ajan huolen.

Otin hyllystä

Jaakko Haavion kirjan Jumala on rakkaus, jonka olen säästänyt monia kirjoja pois laittaessani. Tässä on  rohkaisevia pieniä tekstejä, kuten tämäkin:

Tulevaisuus

Meidän on pyrittävä levittämään ympärillemme toivorikasta mielialaa. Tähän saamme voimaa Jumalan Pyhästä sanasta, emme mistään muusta. Jumalan sana vahvistaa meidät uskomaan, että valkeus voittaa pimeyden, hyvyys pahuuden, rakkaus vihan ja itsekkyyden ja että niin yksityiset kuin kansatkin voivat tulla näkeviksi siinä, missä ne nyt ovat sokeita, ja väkeviksi siinä, missä ne ovat heikkoja. Jumalan valtakunnan puolesta voidaan taistella vain hänen sanansa voimin, rakkauden asein. -s. 11

Tämä samoin neuvoo meitä:

Keskity tärkeimpään!

Meidän ei pidä hajottaa ajatuksiamme moninaisiin ja turhiin asioihin. Opetelkaamme keskittymään ennen muuta kaikkein tärkeimpään, Kristuksen tuntemiseen. Käytännössä tämä merkitsee ahkeraa Pyhän Raamatun tutkimista. Kristusta emme löydä omasta sydämestämme vaikka miten syvällisesti mietiskelisimme. Turhia ajatuksia ja levottomia mielikuvia sieltä vain nousee. Kristus asuu Raamatussa, niin arkista ja yksinkertaista se on! -s. 8

Aika lähteä saunaan, aika sanoa hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani, Psalmin sanoja kerraten:

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. -Ps 119:105

jk. Siellä minä haahuilin saunan lauteilla jalat pesuvadissa lioten odottamassa hoitoaineen elvyttävää vaikutusta hiuksiini, kunnes hoksasin, että unohdin laittaa sen hoitoaineen! Ei muuta kuin uusi löylykierros!