04.03.2017 - Kotona omassa Kyyhkytuvassa

Kirjoitan taas, että tietäisin, mitä ajattelen - niinhän me naiset teemme: puhumme, että selviäisivät omat ajatukset. Kun tulen reissusta kotiin, vaikka pieneltäkin matkalta, olen aivan pää pyörällä paluupäivän. En vieläkään oikein tiedä, miten päänsä saisi päivitettyä mahdollisimman onnistuneesti. Kaikenlaista yritystä on ollut ja on.

Tänään

tein sen niin, että keitin kahvia, tein pari voileipää, soitin äidille ja kerroin, että kotisohvalla makailen taas. Luin pätkän romaania ja lähdin kauppaan. Siellä meinasin pökertyä, tuli niin kuuma ja väsy. Selvisin kuitenkin kotiin ja hengittelin syvään matkalla. Pitempää lenkkiä en jaksanut, vaikka olin sellaista hiukan meinaillut.

Junamatka Ylivieskasta

kotiin oli kaikkineen mielenkiintoinen. Istumapaikkani oli rovaniemeläisen leskimiehen vieressä ja mehän praatailtiin asiat halki laidasta toiseen. Minä kudoin sukanvartta samalla. Lähdettyäni jäädäkseni junasta pois Seinäjoella kättelimme rehdisti ja mies osoitti ilmiselvästi ilahtuneensa näin mukavasta ja asiallisesta matkaseurasta. Sehän oli mannaa minun vähän surkealle naiselliselle itsetunnolleni.

Menin junan eteiseen ja painoin nappia hypätäkseni junasta. Hmmh. Aseman kyltissä luki Lapua. Oho, enpä taida vielä jäädäkään. Tulipa harjoiteltua oven avaamista. Menin takaisin paikalleni. Mies sanoi ihmetelleensä vähän pois jääntiäni, kun luuli minun aikoneen Seinäjoelle. No, jatkoimme juttelua vielä tovin.

Seinäjoella

sikäläinen hyvä ystäväni tuli tapaamaan minua asemalle puolen tunnin kävelymatkan päästä. Ehdimme jutella tunteroisen ennen kuin pääsin seuraavalla junalla jatkamaan matkaa. Olimme tavanneet edellisen kerran muutama vuosi sitten, mutta hyvin tunsimme toisemme, emmehän olleet toki edes vanhentuneet tässä ajassa.

Kuinka ollakaan,

Vaasan junassa oli läheinen tuttavani, jonka kanssa olemme suunnitelleet tapaamista koko syksyn, mutta kummankaan aikataulu ei ole antanut myöten. Niinpä meillä oli lähes tuntia aikaa vaihtaa kuulumisia. Tämä rouva on tuttu sairaala-ajalta, miestemme sairastamisen takia alunperin tutustuimme, mutta muitakin yhteyksiä meillä on ollut. Hauska kohtaaminen tämäkin.

Kyllikki Villan kirjassa

Pakomatkalla on minua koskettavia lauseita siellä täällä. Esimerkiksi tämä:

Minulla on ikävä sitä että joku ajattelisi missä olen. -s. 131

Tänä aamuna

heräsin äidin luona puoli kuudelta siihen, että migreeni jumpsutti vasenta pääni puoliskoa. Pilleriä poskeen ja unta yrittämään, mikä ei kylläkään onnistunut, mutta vähitellen päänsärky meni onneksi ohitse. Liekö kirkas sää, lumihanki vai mikä lie syynä tällä kertaa migreeniin!

Harjoittelen hiukan

virsiä, huomenna klo 9.30 Olavi Niemistö puhuu seuroissamme Laivakatu 7:ssä ja sen jälkeen juomme kahvit. Sitä ennen vietän tänään  rauhallista koti-iltaa, käyn saunassa, pesen vähän pyykkiä, katson Pokka pitää ja pyöritän hulavannetta. Ehkä vähän ompelen tai kudon, saa nähdä.

Kenties sinä, arvoisa lukijani, kyllästyt jo virteen 525, mutta minä en! Tarjoilen sitä jälleen, sillä sen sanoma lohduttaa ja vahvistaa minun sydäntäni. Olen väsynyt matkan jälkeen, sen takia kirjoitukseni on vähän alavireinen, vaikka pärjään kyllä olemaan!

Itkemättä en nytkään tätä virttä kuuntele ja lue. Sen myötä toivotan hyvää ja siunattua pyhän aikaa! Sen voi myös kuunnella osoitteesta

https://www.youtube.com/watch?v=27qBarQKygE

1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.