03.03.2017 - Terveisiä Nivalasta!

Täällä sitä äidin luona vaan olla löllötellään! No, onpa tässä muutakin tehty kuin kattoon syljetty - itse asiassa kaikkea muuta!

Lopulta lähdimme

kahdestaan keskipojan kanssa tänne ajelemaan, kun keli oli epävakainen. Minä sain istua ja kutoa etupenkillä ja rupattelimme pojan kanssa sopivassa määrin kaikenlaista mukavaa ja tärkeää. Matka kului siten rattoisasti. Välillä poikkesimme leipäkaupassa Kokkolassa ja hörppäsimme kahvit samalla. Sievissä kukkakauppa sai asiakkaan, sillä pitihän pojan saada kukkia mummulle tämän nimipäivänä.

Eilissä päivänä

tapasin kymmenkunta sukulaista. Veljiä, näiden lapsia ja naapureita, jotka hekin ovat sukulaisia, sekä ystäväni Anitan, joka hänkin poikkesi tuomaan kukkia äidilleni. Illan mittaan aloin hyytyä ja siirryin lepo-osastolle, mutta äiti jatkoi täysin terävänä keskustelua, johon vierailulle tulleet sukulaiset innolla osallistuivat. Olin juonut kahviakin turhan myöhään, joten unen tulo otti aikansa.

Tänään napsuttelin

äidin hiukset lyhyemmiksi ja samaan läjään muutaman muunkin pään hiukset saivat kyytiä. Kirkonkylään aioimme äidin kanssa asioille ja istuimme tyyriinä äidin autoon. Se ei käynnistynyt. Niinpä kapusimme takaisin tupaan ja kyytiä naapurista ruinaamaan. Tässä vaiheessa äidin voimat lässähtivät. Aluksi olimme aikeissa käydä kahdessakin kyläpaikassa reissullamme, mutta jo ennen autoon kyykähtämistämme olimme luopuneet molemmista.

Nyt siis vain minä kipaisin naapurin Merden kyytiin ostoslistan kanssa ja syöksähdimme matkaan.

Äiti oli sillä

välin mennyt autoonsa varmana siitä, että kunhan OIKEA HENKILÖ sanoo pari painavaa sanaa autolle, niin se käynnistyy kyllä. Eivät auttaneet äidin painavat sanat ja niinpä hän kömpi lopulta aikansa jupistuaan tupaan tympääntyneenä epäkiitolliseen autoonsa. "Osas tehä sekin tempun", hän vieläkin harmittelee itsekseen.

Kauppaostokset tehtyämme

riensimme Merden kanssa Ekotorille ja sieltä tein pari erinomaista löytöä puserorintamalla. Yhtä lierihattuakin kokeilin ja rynnistin pukukoppiin, jossa ikävä kyllä oli jo asiakas, onneksi nainen sentään. Anteeksi kamalasti, sanoin, ja näytin naamaani peilille, joka osoitti, että hattu on turhan valkoinen ja isolierinen. Se sai jäädä kauppaan. Nipun kortteja vein äidille, hänellä on niille aina käyttöä.

Äidin pakastin tarvitsi sulatusta, niinpä sulatin sen. Äidin suihku on epäkiitollinen, jälleen suihkutin takkini likomäräksi etsiessäni oikeaa säätöä, kun täytin ämpärin kuumalla vedellä. Tavanomaista sähläystä, äidin kanssa nauroimme ja takki kuivumaan takan sivustalle.

Suomen miehet

hiihtivät viestiä. Äiti katsoi sitä teeveestä ja minä tein pitsaa. En voinut olla kuulematta ja näkemättä, että jälleen Suomen mies nurin juuri ennen loppusuoraa. Yhdet hiukset leikkasin samalla, kun hiusten omistaja siirsi mummun kiikun pois tieltä ja asensi itsensä näköpaikalle. Minua ei urheilu kiinnosta, sillä se on aivan liian jännittää ja hermostuttavaa, kun ei voi olla varma voittajasta. Suomalaisen pitäisi aina voittaa minun mielestäni, mutta sitähän ei etukäteen voi tietää ja vain kerran on tähän mennessä tärpännyt.

Iltamassa

minulla oli aika hierojalle, joka asuu täällä Haikarassa, kotikylässäni. Syntymäkotini nimi on Silvasti, mikä nimi on täkäläisissä kyläkartoissakin Silvastiperänä mainittu. Hyvä vain, kun äidin auto jämähti, sillä sää oli mainio kävelemiseen. Leppoisa iltahämärä, mukava löntystellä kiireettä.

Hieroja on reipas nuori nainen, perheenäiti, jonka kanssa on helppo keskustella asiasta kuin asiasta, sen minkä voihkimiseltani kykenin. Miten ihmeessä näin terveen ihmisen lihakset voivat olla niin jumissa? Virkeänä palasin takaisin tunnin hieromisen jälkeen.

Äiti kutoo ja kertoo juttujaan. Hänellä on erinomainen kyky siihen ja nauramme makeasti joka välissä. Juttujen kertojia perheessämme on useita. Minä olen tuppisuisimmasta päästä, vaikka joku ei ehkä arvaisi. Mutta nopeat syövät hitaat, niin se on.

Erehdyin antamaan

äidille lankaa, että hän voi JOSKUS kutoa sukat, jos jaksaa. Äitini on samanlainen kuin minä, äkkinäinen. Hän aloitti heti ja kutoo täyttä häkää niitä sukkia. On jo purkanut kerran kantapään, kun ei siitä tullut mieluinen. Kauhea paine on kai saada sukat aamuksi valmiiksi. Turha sanoa, ettei tarvitse yrittää niin kamalasti, se lisää vain vettä myllyyn. On kuin peiliin katsoisi, kun äidin touhua seuraan, mutta mitäs tässä muuta voi kuin nauraa.

Kohta laitamme

saunan lämpiämään ja saunomme illan päätteeksi ja menemme nukkumaan hyvillä mielin. Aamulla Merde hurauttaa minut autolla Ylivieskaan ja sieltä junailen kotiin Vaasaan. Pyhäaamuna pääsen taas kirkkoon, kylläkin seuroihin vain, sillä Otto-pastorimme on reissussa, joten messua ei ole. Pääsen soittamaan virret tilaisuudessa.

Iloista mieltä sinulle, arvoisa lukijani, voi hyvin! Psalmi 121 saatteeksi kotimatkalleni aamulla, ja samalla niille, jotka lähtevät hiihtolomille näinä päivinä:

Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle
apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

jk. Minulla on jotain kuvia, mutta en osaa pienentää niitä riittävästi, että saisin ne sivulle. Närkästyttää samassa määrin kuin äitiä, joka pisti pensselit santaan = kutimet kassiin, kun hermostui kutomiseensa.