01.03.2017 - Ah, lomaa!

Kun on pari päivää vapaata edessä, viimeinen työtiimellys tuntuu ihmeen raskaalta! Olin viime töikseni laulamassa tunteroisen mieleiselläni osastolla ja vaikka pidän sekä laulamisesta että tuosta porukasta kovasti, tuntui, että juuri ja juuri jaksan hinautua sieltä kotiin kahvia keittämään.

Mutta sen tein,

heittäydyin sohvalle maate, kahvia juomaan ja Kyllikki Villan lokikirjaa, Pakomatkalla, lukemaan. Aloitin sen illalla ja homma meni yösyömiseksi ja -lukemiseksi. Niin mielenkiintoinen teos. Olen katsellut Villan kirjoja ennenkin kirjastossa, mutta nyt sen nappasin ja se tuntuu omalta. Lyhyitä kommentteja, päivät soljuvat kirjan sivuilla nopeasti. Villa on kirjoittaessan 68-vuotias, matkustaa yksin Suomesta Lissaboniin, sieltä Englantiin ja laivalla Afrikkaan. Wikipediasta voit lukea hänestä lisää tahtoessasi.

Rahtilaivoilla Villa

ilmeisesti yleensä matkusti ja teki samalla käännöstöitä - näin kului aika ja pääsi mukavasti paikasta toiseen; kätevää!

Jatkan myöhemmin, Terhi tuli "Amandan" kanssa kylään, ryhdymme aterioimaan...

Tyttönen

on kaksivuotias, ja osaa lukea kanssamme Isä meidän -rukouksen, kun emme lue nopeasti. Hän on oppinut kuulemma myös vaatimaan sitä useita kertoja illalla, ettei tarvitsisi ruveta nukkumaan. Paha on mennä kieltämään lapselta, kun tämä osoittaa noin hurjaa hurskautta! Vuorotellen suomeksi ja ruotsiksi vielä; siinähän se ilta kuluu kristillisissä merkeissä... Tyttö taitaa tulla äitiinsä ja mummoonsakin, mitä sosiaalisuuteen tulee.

Aamulla sattui vaarallinen

tilanne. Lähdin autolla töihin ja läheisessä tien risteyksessä en huomannut lainkaan vasemmalta tulevaa autoa, jolla oli etuajo-oikeus. Porhalsin suoraan sen eteen. Painoin kaasua, kun huomasin, että auto syöksyy kohti. Tämä sai väistettyä minut takaa, vältimme hädin tuskin kolarin. Kiitos Jumalan varjeluksesta, kiitos, että esirukoukset ulottuvat kaikkiin tilanteisiin! En ehtinyt oikeastaan säikähtääkään, niin nopeasti kaikki tapahtui.

Otto puhui

viime sunnuntain saarnassaan tilanteesta, jossa Jeesus kertoi opetuslapsilleen tulevasta kärsimyksestään ja kuolemastaan. Mitä sanoivat opetuslapset: Jaakob ja Johannes alkavat puhua aivan toisesta asiasta. Heitä kiinnostaa se, olisiko heidän mahdollista saada ykköspaikat taivaassa. Jeesus ohjailee miehiä ajattelemaan tämän päivän haasteita, jotka ovat edessä ennen taivaaseen pääsyä. Mutta nyt toisetkin opetuslapset alkavat närkästyä: mitä nuo kaksi muka kuvittelevat itsestään - hekö yrittävät viedä parhaat paikat?

Jeesus opettaa, että toisten palveleminen on meidän tehtävämme. Kuten hän tuli palvelemaan eikä palveltavaksi, sama on meidänkin osamme. Maailman silmissä suuri ei välttämättä ole suuri taivaassa ja päinvastoin. Siinäpä minulla ja sinulla, hyvä lukijani, onkin miettimistä!

Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset ovat tyystin unohtaneet, mitä Jeesus on kertonut heille tulevista tapahtumista. He eivät usko edes Maria Magdaleenaa, joka on silminnäkijä Jeesuksen haudalla.

Kukapa olisi voinut valittaa,

sanoi Otto-pastori, jos Jeesus olisi luovuttanut tällaisten surkeiden opetuslasten tähden? Hän on yrittänyt kaikin tavoin saada näitä käsittämään, mitä tulee tapahtumaan, mutta on aivan kuin nämä eivät olisi ollenkaan kuunnelleet - eivät he ainakaan olleet ymmärtäneet mitään! Olisiko turha kuolla tällaisten takia?

Jeesus ei onneksi ajatellut näin. Hänen kärsivällisyytensä kesti loppuun asti, koko kärsimyksen ajan. Silloinkin, kun Jumala, Isä, hylkäsi hänet. Jeesus piti lupauksensa, hän kesti seuraajiensa ymmärtämättömyyttä eikä laskenut mitään heidän - voidaan sanoa: meidän - varaamme. Jo kasteessa hän antoi meille kaiken, mitä tarvitsemme. Ehtoollisessa hän liittää meidät itseemme kerta toisensa jälkeen.

ILOSANOMA on se, että Ihmisen Poika on tullut palvelemaan meitä. Jumalan puhdas Sana, Jeesus Kristus, hoitaa meitä niin että me pääsemme perille. Emme siis omassa varassamme, vaan täydellisesti hänen varassaan, sillä kaikki on jo valmiina meitä varten. Oletko sinä, hyvä lukijani, jo siinä joukossa, jolle kelpaa lahjavanhurskaus, se puku, jonka Jeesus antaa? Vai vieläkö yrität omilla teoillasi kelvata? Ikävä kyllä meidän tekomme eivät kelpaa, sillä Raamattu sanoo:

Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. -Jes 64:6

Jonas Lagus sanoo:

Sinä tiedät Lunastajasi elävän, vaikket tunnekaan häntä. Tämän tuntemattoman puoleen käännyt aina, missä ikinä lienetkin. Mutta oma luonto tahtoo mielellään juonitella ja etsiä syytä, ettei tarvitsisi esiintyä tämmöisessä kerjäläisen muodossa. Rohkaise kumminkin mielesi! Kristus ei tahdo tietää uskollisuudestasi ja kärsivällisyydestäsi. Hän tahtoo antaa niitä molempia sinulle, kun rukouksessa tunnustat, ettei sinulla niitä ole, ja pyydät häntä pitämään ne tallella sinua varten tulemisensa päivään asti. -Evankeliumin ääni, s. 37

Leivoin eilen

kaakun äidilleni, jolla on huomenna nimipäivä. Tänään päällystin sen herkullisella suklaavoikuorrutuksella. Kannattaa aina tehdä ohjeen mukaan eikä missään tapauksessa lukea ohjetta loppuun asti. Se on ihan turhaa. Nytkin tein ison annoksen päällystettä - kuten aina ennenkin - ja luin sen jälkeen ohjeen lopusta, että puoli annosta riittää, jos ei aio pursotella reunoja. En ollut aikonut, mutta pakko oli se tehdä, kun päällyste on niin pönäkkää, etten pysty sitä syömäänkään kovin monta desiä. Hohhoijaa.

Huomenissa

siis matkaan, luultavasti Saarukan perheen kanssa ja junalla takaisin, mutta se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa otan soittimia mukaan ja aion laulella äidin iloksi.

Iloa sinullekin, arvoisa lukijani!