25.02.2017 - Seurakunnan pippaloissa
Kategoriat: Ajankohtaista
Mitä mahtavin sää viettää laskiaisriehaa tänään! Olimme Mikaelin seurakuntalaisten kanssa Merenrantamajassa viettämässä aikaa ja meillä oli oikein onnistunut yhteinen päivä.
Mummokööri,
minä mukaan luettuna, suuntasi Maren autossa hernekeittokattilat kolisten ja laskiaispullat kyytissä hytisten jo aamupäivällä pistämään paikkoja järjestykseen. Kahvit keitimme ensimmäiseksi, hernekeitot lämpiämään ja tupaa siivoamaan. Kun muu väki tuli puolilta päivin, tupa oli lämmin ja seura mukavaa. Ruokalaulun jälkeen aterioimme, joimme kupposen kuumaa ja sen jälkeen pastori piti hartauden.
Lauloimme
raamattulaulun Roomalaiskirjeen 8. luvusta:
Minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva; eivät voimat ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luotu, voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme!
En jaksanut raahata
kitaraa kaiken muun lisäksi muassani, mutta muita kilistimiä ja kolistimia oli kylläkin antamassa vauhtia laululle, jonka lauloimme kolmeen kertaan.
Ulkoilu
aurinkoisessa, tuulettomassa merenrantasäässä on hieno kokemus! Jotkut kävivät tekemässä lenkin jäällä, minä tyydyin tekemään Meerden kanssa lumienkelin puhtaaseen hankeen. Kaikki vaatteet lumessa sen jälkeen, mutta mitä väliä! Ihmiset juttelivat kovasti keskenään. On tärkeää tutustua toisiin muuallakin kuin kirkossa. Ulkoilmassa ja vapaa-ajalla näemme toisistamme eri puolia.
Pinkaisimme sisälle
kahvia juomaan ja laskiaispullia syömään. Sen jälkeen raamattuvisassa eräs joukkue sai 19/20 pistettä. Upea suoritus! Juttelua, kahvittelua, yhdessäoloa. Nuotiolle tulet, makkaranpaistoa - kaiken söimme!
Loppusiivous ja kotiin! Kuvittelin lähteväni avannolle, mutta jäinkin sohvalle makaamaan ja nauttimaan olostani reporankana. Piti kelata päivän tapahtumia ja sen antia. Mukava, siunattu päivä!
Aamulla
kävelen kirkolle, menen harjoittelemaan virsiä ja sitten messussa säestän. On siunattu asia meille yksin eläville, että on seurakunta ja sen ihmiset, joiden kanssa saa viettää aikaa viikonloppuisin ja usein viikollakin. Tosiasiahan on, että on monia, joilla ei ole omaa perhettä tai sukua, joten seurakunta muodostaa turvaverkon heille, myös minulle, vaikka minulla on lapsiakin.
Iloa viikonloppuusi, arvoisa lukijani - ja tervetuloa Mikaelin messuun aamulla klo 9.30, Laivakatu 7:ään!
jk. Perjantai-iltana satoi paljon pumpulilunta, hankikin oli samettisen pehmeää! Kävin tekemässä pari lumienkeliä tallin taakse saunan löylyistä päin illan hämyssä; siinäpä mitä parhainta luonto- ja terveysterapiaa!