20.02.2017 - Pimeitä aamuja

Säkkipimeää on vielä aamuisin, mutta mikä ilo onkaan huomata, että päivä päivältä valo lisääntyy ja kevät sen myötä! Sain pari pussia kukan siemeniä ystävänpäiväksi eräiltä mukavilta, entisiltä naapureilta - he olivat harvinaisia ihmisiä, tosin viimeiset vuodet minulla on ollut pelkästään ystävällistä väkeä naapureina. Sekin on iso kiitos- ja ilonaihe!

Unohdin uimapuvun

eilen pingviinien pukuhuoneeseen. Ryhdyin ripustamaan sitä pyykkinarulle palatessani, mutta repussa oli vain tyhjiä tölkkejä, ei uikkarin uikkaria!

En toki ollut hörpiskellyt tölkkejä tyhjäksi reissullani vaan löysin niitä tapani mukaan ja vien ne kauppaan ja tilastoin löytöni!

Toivon, että uimapukuni on laitettu kuivumaan ja löydän sen tänään.

Viimeisen viikon

ajan olen herännyt päänsärkyyn. On varattava aika pikimmiten hierojalle. Teen sen tänään. Jatkuva kutominen ja soittaminen jumittavat niskaa. Olen itsekin kyllä hieronut päätä ja hartioita koneella, mutta se ei näköjään tehoa riittävästi. Lääkettä pitää napata lisäksi, eikä se ole hyväksi pitkän päälle.

Otto saarnasi

eilen perustuksen tärkeydestä. Perusta on ratkaiseva. Ihmisellä ei ole mitään osuutta perustukseen, me emme ole sitä perustaneet, vaan Jeesus Kristus on sen tehnyt. Se kestää meidän koko painomme ja sen varassa me elämme ja kuolemme, kun uskomme häneen.

Otto totesi, että on vähän karusti sanottu, ettei istuttaja ja kastelija ole mitään - Korinttolaiskirjeen kohta oli saarnan aiheena. Kun istutamme siemenen, kastelemme ja hoidamme sitä, siemen alkaa itää ja tuottaa satoa. Meillä on tärkeä tehtävä näin toimiessamme, mutta yhtä hyvin kuka tahansa ihminen voi tehdä saman ja siemen itää yhtä hyvin. Siinä mielessä istuttaja ja kastelija eivät ole mitään, ei ole väliä, kuka työn hoitaa.

Yhtä lailla pastori voi olla kuka vaan, meidän ei tule nostaa jalustalle ketään ihmistä. Pastori on Jumalan työtoveri siinä missä istuttaja ja kastelijakin. Mutta vain Jumala antaa kasvun, hän synnyttää Sanansa ja sakramenttiensa kautta uskon. Perusta on siis Jeesus Kristus, me rakennamme työllämme sille perustalle, jos olemme Kristuksessa.

Usko ei kuitenkaan

riipu meidän teoistamme. Teot seuraavat kyllä uskoa, sillä ei voi olla uskoa ilman tekoja. Mutta tekomme eivät edesauta pelastustamme. Meidän ei tule tehdä hyviä tekoja pelastuaksemme, vaan hedelmää syntyy, koska meidät on pelastettu.

Me emme voi antaa elämää kenellekään, emme kasville emmekä ihmisille. Me voimme kuitenkin olla Jumalan työtovereina kertoen Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan meitä ihmisiä kohtaan, että syntyisi usko, joka pelastaa. Usko tarttuu varmaan perustukseen, joka on Jeesus Kristus. Kasteessa meidät liitetään Jeesukseen ja Sanan kautta usko saa ravintoa.

Meidät on kutsuttu rakentamaan perustukselle, joka on Jeesus Kristus ja istuttamaan ja kastelemaan, että Jeesuksen antama elämä pääsisi kasvuun. Meille on annettu hyviä tekoja tehtäväksi ja monia lahjojakin siihen tehtävään olemme saaneet, mutta pelastustyötä me emme voi tehdä, sen tekee yksin Jumala Sanansa ja sakramenttiensa kautta.

Kun teemme työmme

uskollisesti ja tunnollisesti, palvelemme näin Vapahtajaamme ja samalla lähimmäisiämme.

Syntimme on jo sovitettu,

ristillä, se on pohja ja totuus ja sen vuoksi me pelastumme. Perusta ei järky, sillä Hän on varma ja luja. Tulenkin läpi Jeesus Kristus vie omansa - vaikka mitkään tekomme eivät kestäisi hänen edessään, uskon kautta me pelastumme ja meillä on hyvä osa jo tässä elämässä. Ja parhaat päivät ovat aina edessämme, kun me uskomme Kristukseen.

Tähän tapaan Otto saarnasi, osa on omia tulkintojani. Ja samaa opettaa Lutherkin 17.2. tekstissään:

Pysykää lujina uskossa! -1 Kor 16:13

- - Inhimillisestä vanhurskaudesta irtautuminen ja Kristuksen vanhurskauteen tarttuminen on näet todella kaiken ihmisjärjen ja taidon vastaista. Tämä vanha tauti on jäljellä, vaikka on paljonkin kuultu Kristuksen vanhurskaudesta ja osataan puhua siitä. Yhä tahdotaan viedä Jumalalle omia tekoja ja rakentaa perustus niiden varaan. Näin käy siis kristityillekin, jotka kuitenkin taistelevat sitä vastaan. Itseviisaat ja kokemattomat ovat kokonaan uponneet sellaiseen. -Mannaa Jumalan lapsille

Tänään töissä

olen vauvaparkissa hoitelemassa vauvoja ja äitien kanssa juttelemassa. Luultavasti myös laulelemme.

Illalla

luonani kokoontuu Romantikkojen ryhmä tai ne jotka pääsevät paikalle. Tähyämme Joulun lapsi -pakettien sisällön suunnitteluun ja toteutukseen. Tavoitteenani on 120 pakettia kuten viime joulunakin, mutta yksin tällaista työtä ei tehdä vaan meillä on tehotiimi sitä varten. Sen lisäksi meitä on siunattu lukuisilla ystävillä, jotka avustavat kutomalla, ostamalla ja rahaa antamalla, että voimme hankkia kaiken tarvittavan. Näin Romanian ja Moldovan lapset saavat ensi jouluna elämänsä ensimmäisen joululahjan!

Mukavaa alkanutta viikkoa, arvoisa lukijani!