12.02.2017 - Keskitalven päivä

Jonkin verran lunta, valo lisääntynyt, mutta aurinko on pilvessä. Tavallinen talvipäivä siis. Tulin kirkosta puolen päivän maissa ja sen jälkeen olenkin maata mötköttänyt sohvalla. Katsoin lounasta syödessäni Frankin puuhia maatilalla, jossa hän asuu perheensä kanssa omavaraistaloudessa. Siinä on valoisa kaveri, osaa tehdä kaikenlaista käsillään. Olisin katsonut useammankin jakson, mutta jostain syystä en saanut auki kuin yhden osan.

Sen jälkeen

otin sohvalla päiväunet, väsytti. Pistin kahvit porisemaan. Amekki on tulossa laittamaan koneeltani lehteen seurakunnan ilmoituksia, ehkä käyn sen jälkeen avannolla, jos huvittaa. Hercule Poirot on kyllä katsottava sitä ennen, se ei näy Areenalta.

Viime aikoina

olen seurustellut paljon Amekin ja Kaarinin kanssa. Kauppareissuja, Raamatun lukua ja kahvittelua. Alkuviikosta menen Mirellaa tapaamaan, hän on vuoteen omana vakavan sairauden takia. Vanha, rakas ystävä hänkin. Ystävät ovat tärkeitä, kallisarvoisia. Soisin olevani ystävyyden arvoinen niille, jotka minulle on annettu.

Ole vietti

80-vuotispäiviä eilen Sley:n kirkolla, vaimo oli järjestänyt hänelle juhlan yhdessä perheen kanssa. Olin päättänyt laittaa kansallispuvun ja sen myös tein. Siitäkin huolimatta, että viime hetkellä minua pyydettiin keittiöapuun. Kantelin astioita ja tein muuta tarpeellista, se on minusta mukavaa. Taidan olla niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat toimintaa voidakseen hyvin. Toiset jaksavat paremmin istua ja nauttivat siitä. Minä pidän touhuamisesta. Ja kun työpareina on sellaisia ihmisiä kuin eilen Marekki ja mainio kokki, niin mikäs oli ollessa! Tunsin syvää kiitollisuutta Marekista, joka on yksi mikaelilainen ystävä.

Olin koko lailla rätti iltapäivän jälkeen; kuuma keittiö ja kansallispuku ei ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta kotona kipaisin suihkuun ja virkistyin. Aamulla olin käynyt avannolla vauhtia ottamassa päivään.

Ilta on tullut, Luojani -

kyllä minä selvisin lähtemään ulos ja lenkille. Sää ei ole ongelma, on vaan pukeuduttava sen mukaan. Nytkin otin ylimääräisen villatakin reppuun ja villahousut jalkaan: uinnin jälkeen on saatava itsensä lämpimäksi ettei vilustu. Oli mukava tepastella takaisin kotiin, kun oli virkeä olo ja iloinen mieli.

Innostuin kurvaisemaan keskipojan perheeseen Saarukkaa katsomaan. Sain pidellä vauvelia sylissä ja jonkin aikaa hän viihtyikin, kunnes alkoi vierastaa ja ilmiselvästi oli mieluummin isin sylissä. Sieltä sitten oli kiva vilkuilla mummoa ja vääntää suuta itkuun, mutta en ota sitä henkilökohtaisesti: vauvat vaan rakastavat omaa äitiä ja isää ja on terve ilmiö, että lapsi tuntee vanhempansa.

Ensi viikolla

keskiviikkona laulatan Raamattukerhon lapsia kirkolla, Laivakatu 7:ssä. Kunpa sinne tulisi vähän lisää lapsia, vaikka pidän mielelläni sitä vaikka yhdelle; yksikin on tärkeä. Mutta lapsille on hauskempaa, jos on muitakin. Muutenkin taitaa tulla musiikillinen viikko jälleen, mikä on ihan hauskaa.

Lauantaina olen aikeissa pinkaista läheiseen vanhainkotiin laulamaan, jos Herra suo. Minua pyydettiin sinne, kun olin veteraaneille laulamassa, sillä siellä oli myös Onnenkaivon väkeä ja nämä ilmeisesti ajattelivat, että minusta voisi olla iloa heidänkin talossaan. Menen mielelläni! Laulaminen on lystiä ja varsinkin, kun voin laulujen välillä puhua mitä mieleen juolahtaa. En mitään pöhköä tietenkään, vaan jotain, mikä voisi piristää ihmisiä.

Luther opettaa

helmikuun 9.päivän tekstissä näin:

Totisesti meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. -Jes 53:4

- - Ei riitä, että tiedät Kristuksen kärsineen, vaan sinun on myös tiedettävä sen hyöty. Toisin sanoen, sinun tulee uskoa, niin kuin profeetta tässä vakuuttaa, että hän on kantanut meidän sairautemme. Hän ei kärsinyt itsensä tai omien syntiensä tähden, vaan meidän tähtemme. Hän on siis kantanut kaiken sen vaivan ja sairauden sekä koonnut ja päällensä sälyttänyt kaiken sen kivun, joka meidän, kurjien syntisten, olisi pitänyt kärsiä ja kantaa.

Ken siis on oikein ymmärtää ja tietää nämä Raamatun sanat, hän on jo oppinut kristillisyytemme ja uskomme sisällön ytimen.  - - -Mannaa Jumalan lapsille

Kaksi vakavaa rukousaihetta

minulla on rukoiltavaksi niille, jotka ovat esirukoilijoita ja jotka tahtovat näitä rukoilla tulevina viikkoina:

- että avioliitto pysyisi Jumalan sanan mukaisesti edelleen yhden miehen ja yhden naisen välisenä liittona

- että eutanasia ei tulisi voimaan maassamme

Kiitos Jumalalle, joka kuulee rukoukset, jotka rukoillaan Pyhässä Hengessä, uskon varmuudella ja Jumalan sanan mukaisesti.