29.01.2017 - Kirkkopäivä

Viime aikoina olen mennyt varhain nukkumaan ja herännyt kolmen, neljän maissa. Valvon tunnin, pari ja nukun sitten vielä vähän aikaa. Niin tänäänkin.

Tuo öinen

valvomishetki on tärkeä hetkeni päivästä. Silloin rukoilen ja luen Raamattua. Tänä aamuna mieleeni tuli tilanne, jossa Jooab lähetti erään naisen Daavidin luo puhumaan, että tämä antaisi poikansa palata takaisin isänsä Daavidin kasvojen eteen. Daavid oli karkottanut tämän. Nainen ei toki saanut sanoa asiaa suoraan, vaan se piti esittää vertauksella. Ja nainen teki työtä käskettyä. Kun nainen oli saanut puhuttua kuninkaan pussiin, tämä hoksasi jotain:

"Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn". Vaimo sanoi: "Herrani, kuningas, puhukoon".
Kuningas kysyi: "Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?" Vaimo vastasi ja sanoi: "Niin totta kuin sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani, kuningas, puhuu. Niin, sinun palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.
Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt; mutta herrani on viisas niinkuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu."

Tämä tarina löytyy 2. Samuelin kirjan 14 luvusta.

Kertomus tuli mieleeni

eilisestä tilanteesta, kun Kaarin oli käymässä luonani ja sanoi asioita elämästäni, jotka minä kyllä tiesinkin. "Ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä - - puhuu." Siitä huolimatta on aika karua kuulla itseä koskevia asioita, vaikka ne tietääkin. Mutta "ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä", että totuus tekee vapaaksi. Ja vapauteen Kristus vapautti meidät ostaen meidät verellään vapaaksi synnistä, niin että saamme elää Jumalan lasten vapaudessa ja iloita Herrasta, Vapahtajastamme.

En ainakaan minä itkuitta selviä näistä Jumalan karsimistöistä, mutta kuten Jeesus sanoo:

Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. -Joh 15:2

Olenpa iloinen siitä,

että kevät alkaa koittaa, vaikka vielä onkin talvi. Muutamana päivänä aurinko on lämmittänyt säteillään, vaikka yleensä tammikuussa ei vielä niin tapahdu. Uimareissuillani höngin sisääni keväistä säätä, sillä vielä ei ole siitepölyjä, on vain tuoretta lämpöä ja paistetta. Uimareissuillani tapaan myös mielenkiintoisia ihmisiä. Joitakin laiturilla, joitakin pingviinien pukuhuoneella tai matkalla sinne. Pari päivää sitten istuin lapaset takapuolen alla laiturilla auringonpaisteessa erään nuoren naisen kanssa. Juttelimme, rukoilimme.

Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme? -5. Ms 4:7

Mikä etuoikeus

meillä onkaan rukoilla! Ja miten vähän ja huonosti sitä tuleekaan harjoitettua? Tänään onneksi on kirkkopäivä. Messu tarjoaa paitsi elämän leipää ja vettä ehtoollisen muodossa tänäänkin, mutta sen lisäksi Jumalan sanaa ruuaksemme sekä muun muassa esirukousta, josta hetkestä pidän myös erityisesti. Vien aina innokkaasti esirukouspyyntöjä.

Ikävä kyllä käsialani

on pölkyilläkin kirjoitettuna sellainen, että pastoriparka lukee mitä sattuu lappusistani. Viimeksikin huokailin syvästi erään vakavan aiheen puolesta, jonka pastori luki kunnes tajusin, että sehän oli MINUN lappuni ja aihe oli kyllä ihan toinen! TÄNÄÄN kirjoitan tekstini SELVÄSTI niin että pastori voi lukea tekstin kuin vettä vaan. -Muistan jo vuosia sitten, miten aina lappusteni kohdalla lukija on pysähtynyt tuijottamaan tekstiä ja olen arvannut, että "ou nou", nyt on minun rukousaiheeni vuoro...

Luther puhuu

Jumalan salaisuudesta, Kristuksesta, päivän tekstistä, josta ote:

Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? -Rm14:4

Opi, että Kristus on ihmeellinen pyhissään. - - Kristus tahtoo olla pyhissään sekä salainen että julkinen, samanaikaisesti sekä tarjoutua löydettäväksi että salautua. Sen tähden hän Hengen hedelmissä, joista hänet uskovissaan voidaan tuntea, sallii ilmetä eräitä puutteita, joilla hän salaa itsensä, että väärät ja ylimieliset tuomitsijat närkästyisivät häneen. -Mannaa Jumalan lapsille

Miten osuvasti sanottu,

mikäli ymmärsin tekstin oikein. Jokaisessa kristityssä näkyy jotain Jumalan kirkkaudesta, mutta ettei tuota ihmistä alettaisi korottaa ja kuvitella jotenkin erinomaiseksi - sillä Jumala ei anna kunniaansa ihmisille - niin Jumala sallii, että kristitty möhlii tai paljastaa puutteitaan, niin että ihmiset voivat sanoa:

Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa? -Apt 17:18

Jos näin sanottiin Paavalista, emme voi kuvitella itsestämme sen enempää.

Kirkkovaatteet ylle

pikapuoliin, virsikirjat kainaloon ja menoksi Laivakatu 7:ään, jossa Vapaakirkon tiloissa Lähetyshiippakunnan (lhpk.fi) alainen luterilainen Mikaelin seurakunta klo 9.30 virittää ensimmäisen virtensä jumalanpalveluksen alkamiseksi. Olen tänään säestysvuorossa ja tarvitsen taas Jumalan apua, että pysyn oikealla rivillä enkä hööhöile omiani. On ilo palvella Jumalaa soittamalla ja monella muullakin tavalla.

Tervetuloa messuun samaan paikkaan kuin minä tai jonnekin muualle, missä Jumalan nimi tulee kirkastetuksi!

Iloa päivääsi, arvoisa lukijani!