25.01.2017 - Muutama luontokuva

Viime yönä en nukkunut kovin paljon. Tai ainakin olin usein hereillä. Se ei haitannut, sillä minulla oli paljon rukoilemista. Niin moni läheinen on vakavasti sairaana tai flunssan kourissa. Silloin on hyvä rukoilla, Jumala kuulee rukoukset ja vastaa.

Eilinen työpäivä

oli taasen onnellinen. Olen saanut kokea ylen määrin ystävällisyyttä, hyväksyntää ja rakkautta tapaamieni ihmisten välityksellä ja kiitän Jumalaa siitä koko sydämestäni. On hyvin hoitavaa, kun saa olla oma itsensä, vaikka sitten olisikin vähän villi.

Menen aamuisin vakiotyöpisteeseeni nähdäkseni onko minun tarpeen olla siellä ja eilen oli. Olimme äitien kanssa kävelyllä ja sain paapattaa suomen kieltä sydämeni kyllyydestä: menemme kauppaan - menimme kauppaan - ostan ruokaa - ostin ruokaa. -Kipaisin hakemassa tyhjän tölkin tien toiselta puolelta, veimme sen yhden äidin kanssa pullonpalautukseen, hän hoiti homman ja näki, että tällaisesta tölkistä saa 15 senttiä. Liekö siitä hänelle runsain määrin hyötyä, mutta eipä ainakaan heitä roskiin tölkkejä, jos niitä sattuu kertymään. Näytin hänelle noita senttejä ja sanoin, että nyt olemme rikkaita ja menemme tuhlaamaan rahat viereiselle kirpputorille ja niin teimme!

Pidin lauluhetken

Arkipajan lapsille ja äideille. Lapset olivat äimistyneitä, kun minulla oli kitara ja tuijottivat sitä ihmeissään ja taas kerran lauloimme onko Paula täällä - on Paula täälläja niin edelleen kaikkien nimet. Oma nimi on jokaiselle niin mukava.

Kävin vielä

lähtiessäni toisessa työpisteessä viemässä pyykkejä ja samalla vähän siivoilin paikkoja. Vein roskia ja joka kerta kurkistan pulloroskiin, onko joku pöhkö heittänyt sinne peltipurkkeja kuten usein on. Ja jos siellä on palautuspulloja, on turha luulla, että ne ovat siellä vielä sen jälkeen, kun minä olen lootaan kurkistanut. - Tällaisesta vapaudesta minä nautin: saan tehdä rauhassa niin paljon kuin ehdin ja jaksan ja kyllähän minä aika paljon jaksan, kun mieli on iloinen. Minusta on mukava palvella ihmisiä, kun tunnen itseni hyväksytyksi. Eikö näin ole kaikkien laita?

Töiden jälkeen

kipaisin avannolle ja otin matkalla kuvia rannassa, kun sää oli aurinkoinen ja ihana. Pian tulee kesä! Sitä kohti menemme hurjaa vauhtia! Unohdin ottaa toisen paidan mukaan ja paluumatkalla jouduin kiitämään aika lujaa, etten paleltunut. Kotona laitoin parit kolmet pitkikset, toppatakin ja sen alle pari villapaitaa, kahdet villasukat. Tällaisesti turjustettuna kävin taloyhtiön kokouksessa pesutuvalla. Onneksi siellä sentään yksi pariskunta oli lisäkseni. Kokous kesti puolisen tuntia. Lupasin jatkaa henkilönä, joka huolehtii pihatalkoista ja kukkasista pihalle tai mitä nyt mieleen tulee.

Kaksi tuntia

uimisesta alkaa lämpö virrata niin että sain heittää enimmät turkit pois, kun lähdin seurakunnan virsi-iltaan. Meitä oli lähemmäs 10 siellä. Rukoilimme aluksi ja lopuksi, välillä joimme teetä ja juttelimme niitä näitä. Ja muun ajan veisasimme posket hehkuen luterilaisia virsiä. Niin ihania säveliä, niin kauniita ja hoitavia sanoja:

Virsi 828:

Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani. Golgatalla kuollessansa täytti lainkin tähteni.

Syntikuormani hän kantoi, kuolon kärsi vuokseni. Anteeksi hän kaiken antoi, rikollisen armahti.

Tekoja en enää etsi saadakseni autuuden, Jeesus yksin kaiken teki, siitä nyt vain iloitsen.

Määrä suurten syntieni tutkien ei vähene. Ansiosta Jeesukseni hälvenee pois kaikki se.

Osallinen voitostansa olen kautta kasteeni, minut morsiameksensa Hengellänsä kihlasi.

Uskossa tuon autuuteni omistaa jo täällä saan. Kerran näen silmilläni taivaallisen kotimaan.

Jeesukseni rakkautta en voi kyllin kuvata. Tahdon laulaa siitä, mutta kieleni on kankea.

Varmaksi sen tiedän, että sitten laulu toisin käy, kun ei yhtään kyyneltä enää silmissäni näy.

Satamaan kun saapuu laiva, koti taivaan aukeaa. Unohtuu jo tuska, vaiva, taivaan riemu valloittaa.

Ihmetellen ihanuutta, jonka osakseni saan, siellä laulan virttä uutta, Karitsalle kiitostaan.

Kuivuvat jo kyyneleeni, kirpoaa jo kieleni. Kauneutta Sulhaseni katsella saan iäti.

Pyhä, pyhä! Jumalalle nyt jo veisaan päällä maan, siellä laulan Karitsalle "halleluja" ainiaan.

-Tuntematon, uudistanut Pekka Fredrik Lappalainen 1908; Suomalainen kansansävelmä

Mukavaa päivää ja iloista mieltä, arvoisa lukijani!

jk. Tänään pääsen taas laulamaan ja leipomaan!