11.01.2017 - Tukkiunesta tuuliseen aamuun

Tuuli riepotteli ikkunoita ja koko taloa, vettäkin se nakkeli ikkunaani ja heräsin siihen. Nukuin sikeästi viisi tuntia, mutta en jaksanut enempää pyöriä vuoteessa, kun ei nukuttanut.

Olen lueskellut

Raamatusta jälleen kerran puhuttelevaa kohtaa, jossa gibeonilaiset jymäyttävät israelilaisia perusteellisesti. He tulevat muka kaukaisesta maasta ja haluavat tehdä liiton israelilaisten kanssa kuultuaan, miten Jumala on näitä auttanut. Tästä kerrotaan Joosuan kirjan 9. luvussa.

Kenties te asutte täällä meidän keskellämme, kuinka me tekisimme liiton teidän kanssanne,

miehet kysyvät. Pitkällisen selittelyn jälkeen

miehet ottivat heidän evästänsä, mutta eivät kysyneet Herran mieltä.

Näin viisaita me itse kukin olemme  omassa viisaudessamme! Emme ymmärrä mitään, luotamme sokeasti itseemme ja kuvittelemme, että tilanne on hallussamme. Kuitenkin Jumala sanoo:

Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? - - Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. - - ei ole monta inhimillisesti viisasta - - vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään. Ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." -1 Kor 1:20 jakeesta eteenpäin - voit lukea itse Raamatustasi tuon koko hienon luvun!

Töissä

olemisesta nautin, sillä meillä on hyvä yhteishenki ja keskinäinen sopu ja huomaavaisuus. Saan olla tekemisissä hienojen ihmisten kanssa. Sellaiset ihmiset, jotka ovat itsekin joitakin kolhuja ja törmäyksiä kokeneet, voivat ymmärtää toisia rispaantuneita.

Olen kovin kiitollinen

Jumalalle, miten käsittämättömällä tavalla hän on minua johdattanut sekä tuonne töihin, että muussakin elämässä. Minulla on ympärilläni sellaisia ihmisiä, jotka muodostavat turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin. Rukoilen, että itsekin voisin olla muodostamassa sellaista niiden ympärille, jotka ovat lähelläni. Voimia ja jaksamista on paljon enemmän, kun kokee olevansa turvassa ihmisten keskellä, joiden kanssa on tekemisissä.

Juha Vähäsarja

kirjoittaa ystäväkirjeessään sanoja, jotka koskettavat:

Hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä. Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan. -Jes 4:5,6

Mitä pimeämpi on yö, sitä selkeämmin erottuu Jumalan varjelus ja johdatus. Kun kuljemme ilman suojaa erämaassa, ruoatta, petojen ja vieraiden sotajoukkojen armoilla, on Jumala läsnä kuin maja vaeltajan ympärillä. Hän varjelee päivän helteeltä ja yön sateelta. Päivällä hän johdattaa kätkeytymällä pilveen, yöllä tulenpatsaaseen. Ruoaksi hän antaa mannaa ja juomaksi vettä Kallion kätköistä. Jokaisen on kuitenkin kuljettava itse matkansa.

Kipeät kysymyksemme ovat Jeesuksen tiedossa. Hän on kätkeytyneenä elämämme hämärään. Olemme hänen varjelevan katseensa alla. Jumalan kirkkaus on kattona kaiken yllä. -kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä

Jokaisen on kuljettava itse matkansa,

Vähäsarja kirjoittaa. Nuo sanat pelottavat minua jostain syystä. Ne saavat minut tuntemaan itseni kovin yksinäiseksi, turvattomaksi ja hylätyksi. Kuitenkin Jumalan sana on minun lamppuni ja valaisee jokaisen askeleeni. Vaikka en näe mitään, askeleeni ohjautuvat oikein, kun Jumalan sana ohjaa minua.

Gibeonilaiset huijasivat israelin miehiä juuri siksi, että nämä kuuntelivat omaa järkeään, Jumalan valoa askeleilleen he eivät kyselleet. Minä haluan kysyä sitä, sillä mitä se minua hyödyttää, vaikka saisin tehdä oman mieleni mukaan, mutta siinä ei olisi Jumalan siunaus mukana? Ei mitään, pimeyteen veisivät askeleeni. Oma viisauteni on tyhmyyttä, Jumalan viisaus pitää jalkani oikealla tiellä.

Olen jatkanut

Andersenin Roomalaiskirjeen selitystä, tässä muutama ajatus:

Se, jonka kokemukset Jumalasta eivät perustu Raamattuun ja joka ei uudistu Raamatun antaman Kristus-todistuksen kautta, ei ole kristitty. Kuinka monia "jumalakokemuksia" hän sitten sanookin kokeneensa, ne eivät ole muuta kuin hänen oman uskonnollisen tarpeensa ilmentymiä. Tämä ei ole Jumalan yhteydessä elämistä, vaan ihmisen oman lihallisen mielen synnyttämää (Kol 2:18-23). Antakoon Jumala meille armon kokea itse todeksi, että näin on.

Onko Raamattu osoittanut meille Kristuksen? Onko Raamatun todistus hänestä lähde, jonka avulla tulemme uskoon ja uudistumme uskossa? Jos näin on, uskomme on syntynyt Sanan välityksellä ja meillä on elämä Jumalan yhteydessä. Entä voimmeko sitten uskoa Jumalaan ilman Raamatun todistusta Kristuksesta? Voiko tällainen usko uudistua ilman meidän omaa panostamme ja rukoustamme? Voiko se uudistua sisimmästämme tulevien suorien äänten ja kokemusten perusteella? Jos näin on, on se todistus siitä, että elämme ilman Jumalaa. -Uskosta uskoon, s. 32s

Tukevaa tekstiä,

selkeää ja ymmärrettävää. Olen iloinen, että Mikaelin seurakunnassa on alkanut Roomalaiskirjeen opetus. Seuraava kerta on keskiviikkona 18.1 klo 18. Tervetuloa sinne vaan, Laivakatu 7:ään silloin! Otto Granlund, pastori, selittää tekstiä.

Tuuli sen vaan villitsee

edelleen ja myllertää maisemaa säkkipimeässä aamuyössä. Päivä valkenee pian, tänään taas muutaman minuutin eilistä aiemmin. Iltapäivällä saan Terhi-tyttäreni ja Amandan, 2v, luokseni käymään. Se on aina piristävä hetki. Kun ovi aukeaa ja kysyn, kuka tuli, nurkan takaa ilmaantuu pieni onnellinen naama, jonka omistaja huutaa nimensä!

Siirryn sohvalle loikomaan ja kuuntelemaan Hetkipalvelusta, se löytyy osoitteesta:

https://www.youtube.com/watch?v=rf-EtvPyIlw

Rukoilen lukijoideni puolesta ja kiitän, että monet teistä rukoilevat myös minun puolestani. Meidän ei tarvitse olla yksin, sillä Herramme armo ja rakkaus ympäröi meitä kaikkina elämämme päivinä, kun annamme hänen elää ja vaikuttaa meissä Sanansa kautta. Ja Jeesus lupasi:

Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. -Matt 28. luvun viimeiset sanat