07.01.2017 - Onnellinen päivä

Välttääkseni tekstin häipymisen kirjoitan tekstin eri paikkaan aluksi. En osaa sanoa, mikä se paikka on, mutta koneeltani sellaisia löytyy viljalti.

Tänään olen

ollut oikein onnellinen. Pari yötä Even, 6v, kanssa meni kuin siivillä. Hän on iso tyttö, häntä ei tarvitse hoitaa, ja meillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet. Musiikki, askartelu ja sanoilla kikkailu, muun muassa.

Illalla Eve

oli nukkumista yrittämässä sen jälkeen, kun olin kertonut Esterin tarinan hänelle Raamatusta. Luin joitakin kohtia suoraan kirjasta, että hän näkee asian olevan nimenomaan Raamatussa. Iltarukousten ja illan hetkipalveluksen kuuntelemisen jälkeen tyttö kyseli, milloin minä menen keinuun istumaan ja kutomaan. Hän koki sen turvalliseksi.

Eli vanha mummomyytti elää edelleen: mummojen kuuluu istua keinutuolissa kutomassa! Ainakin joidenkin mummojen. On hyvä, että mummot, mummit, mammat ja mummut ovat erilaisia!

Toinen mummi

haki tyttösen päivällä ja itse pistin imurin laulamaan. Sulakehan siinä kärähti - liki, etten ehtinyt nakata imuria roskikseen. Ei olisi uutta sekään, että kaivelen sieltä jotain takaisin. En ollut ensi kertaa pappia kyydissä sulakkeen suhteen, vaan osasin ihan itse käydä napsauttamassa sen päälle. Viime kerralla komensin huoltomiehen paikalle, joka sitten painoi nappulaa…

Pihalla

naapurin mies oli lumitöissä. Aiemmin syksyllä huomasin kerran, että autoni ympäriltä oli lumet kolattu ja arvasin, että tämä mies on ollut asialla. Tänään kiittelin häntä ja kerroin, että koskaan ennen kukaan ei ole kolannut lumia autoni vierestä ja että tulin tosi iloiseksi hänen avuliaisuudestaan, kuten tulinkin. On syytä kiittää, kun on aihetta. Minulla on oikein mukavia naapureita joka puolella kotiani.

Tein keikan apteekkiin,

sinne onkin tullut syydetyksi rahaa viime aikoina kaksin käsin. Saman tien köpsyttelin ympäri kaupungin katuja ja olin samalla puhelimessa. Lenkki teki hyvää ja puhelu myös.

Amekki odotti

minua kylään. Nappasin kutimen ja limpun mukaan, sillä en ollut ehtinyt syödä. Amekin kanssa kahvittelimme ja tarinoimme. Minä varaan aina sohvapaikan, jos mahdollista, ja siinä makasin nytkin kutomassa, kun kuuntelimme yhden Anders Schollin laulun sekä jotain muuta musiikkia netistä.

Kutimet heiluivat Hetkipalveluksen tahtiin puoli tuntia. Minä todella pidän noista Wille Huuskosen laulamista Psalmilauluista ja rukouksista. Jos niin ikävästi käy, että vanhuudessa joudun lojumaan vanhainkodissa, toivon, että laulan aamusta iltaan virsiä ja psalmeja. Parasta olisi, jos en ymmärtäisi ollenkaan, vaikka kukaan ei haluaisi niitä kuulla ja minua komennettaisiin olemaan hiljaa. Lisäisin vaan volyymia. Kaikki mummot ja hoitajat osastolla kuulisivat Jumalan sanaa, ja voisivat uskoa, jos tahtovat.

Markus Pöyryn

uuden vuoden saarnan kuuntelimme myös. Hän puhui muun muassa Jes 43:2 jakeeseen liittyen:

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.

Hän kertoi, mitä Jeesuksesta on ennustettu Psalmissa 69:

- - vedet käyvät minun sieluuni asti - - virta tulvii minun ylitseni.

Ja Psalmissa 22:

- - minun sydämeni on niin kuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. -Jae 15

Jeesus kärsi sen,

mikä minulle ja sinulle kuuluu, hyvä lukijani. Sen takia hän voi lopullisesti pelastaa meidät siltä tuskalta, mitä ero Jumalasta olisi. Hän otti kantaakseen meidän syntimme:

- - niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen oli hänen muotonsa - - ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.

Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut. -Jes 53. luvusta

Jumalan rauha

on kaikkea ymmärrystä ylempi. Sitä olen kokenut tänään. Olen puhunut suuni puhtaammaksi kuin mitä uudella hammastahnallani kykenen saamaan aikaan! Pöydän putsaaminen on paikallaan, kun tavaraa alkaa kertyä. Eikä kyse tarvitse olla mistään ikävistä asioista, voivat ne olla myönteisiäkin kuten tänään.

Enkä ole kyllä nauranutkaan niin paljon pitkään aikaan kuin tänään. Itselleni. Varmaan pitäisi lääkitys tarkistaa kuten vitseissä veistellään.

Sain rohkeutta

päivään aamulla Jumalan sanasta. Luin Joosuan kirjan 1. lukua. Havaitsin, että Jumala rohkaisee kolmesti Joosuaa:

- Ole luja ja rohkea ja vie kansa Jordanin yli.

- Ole luja ja rohkea ja noudata tarkoin Jumalan lakia, jonka Mooses antoi äläkä poikkea siitä mihinkään.

- Ole luja ja rohkea, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.

Niin Joosua rohkaistuu ja antaa kansalle ohjeet Jordanin ylityksestä. Myöhemmin kansa rohkaisee samalla sanalla Joosuaa:

Olkoon Herra sinun Jumalasi, sinun kanssasi. - - Ole vain luja ja rohkea.

Kun olin lukenut

tämän tekstin, sain vanhalta ystävältä pitkästä aikaa viestin, jossa hän kirjoitti sanat, joilla minä olin aikoinaan häntä rohkaissut. Ja mitkäs olivatkaan ne sanat: Ole luja ja rohkea!

Sellaisia sanojahan

minä toisille olen vuosien aikana kirjoittanut ja sanonut, joilla olen samalla itseäni rohkaissut. Yksi lempikohdistani Raamatussa on juuri Psalmin 27 jakeet 13 ja 14:

Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.
Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.

Kun etsin tuota kohtaa

Raamatusta netin kautta, bongasin omat sivuni, ja laitanpa linkin omaan juttuuni lähes 10 vuoden taakse, sillä näköjään Jumala haluaa puhua minulle oman tekstini kautta – ja ehkä sinullekin!

https://phakkola.jurge.fi/blogi/2007/08/30/odottamisen-vaikeus/

Hautojen maat

jäivät eilen käymättä Even kanssa, kun Amanda tuli seuraksemme. Ja Evellä oli melkoinen yskä, joten kökötimme sisällä hauskojen harrastusten parissa. Hautausmaa pysyy aloillaan, ei tarvitse sopia vierailuaikoja. En ota siellä käymisestä stressiä, käyn silloin kun siltä tuntuu ja sää sallii.

On aika

plankata kengät huomista messua varten. Tekisi mieleni kävellä kirkolle, mutta koska olen sieltä päin menossa Kivihakaan lapsenlapsen synttäreille, on mentävä autolla. Kävelylenkki jää myöhempään sikäli kuin tämän päiväinen lenkkeily osoittautuu kuntoa nostavaksi eikä huonontavaksi.

Mukavaa saunailtaa, joka on löylyihin menossa! Minä olen ja luntakin olisi tänään enemmän kuin eilen ajatellen lumienkeleiden tekoa. Mutta ensin kiidän pyykkitupaan, jonka olen tyystin unohtanut! Iloista mieltä, arvoisa lukijani!

jk. Terveisiä lumihangesta lumienkeliltä!