20.12.2016 - Joulun kynnyksellä

Huomenna on talvipäivänseisaus. Lyhin päivä. Sen jälkeen valo alkaa vallata takaisin menettämäänsä tilaa ja päivä pitenee. Sitä ilolla varmaan kaikki odotamme.

Sytytän taas

lyhtyyn kynttilän verannalle. Valoa, valoa! Lähetän jonkun kauppaan puolestani ellen itse mene, ostamaan lisää kynttilöitä ja tuikkuja. Joulun jälkeen ei enää tee mielikään yleensä kynttilöidä, niiden aika on pimeyden lisääntyessä pyrkiä kumoamaan sitä.

Itku tuli

viimein tänä aamuna. Mieli on tehnyt aiemminkin, mutta ei ole huvittanut. Itkemisestä saattaa seurata päänsärkyä ja sitä paitsi lihakset ovat niin muusina, että kaikki ylimääräiset liikkeet tekevät kipeää.

Sain sairauslomaa lisää, jouluun asti. Rohinaa keuhkoissa edelleen. Eilisiltana tunsin vähän syyllisyyttä, kun hetkellisesti oloni oli melko hyvä. Mutta enhän minä unta saanut kuitenkaan yskimiseltä ja aamulla heräsin lihakset kipeinä ja nokka tukkoisena. Sentään ei migreeniä tänään, eilen oli.

Sain tarpeellista tietoa eiliseltä lääkäriltä migreenilääkkeistä. Tiedoksi muillekin: Miranax on tulehduskipulääke, sellainen peruslääke, jota aion jatkossa napata tarvitessani. Toinen saamani lääke Sumatriptan on sen sijaan täsmälääke. Sitä saisi ottaa korkeintaa kolme viikossa. Itse nappailin aika monta viikon aikana. Nytpä pidän sen varalla, jos ei aiempi auta.

Surutyön vaiheissa

on menossa tunne-elämän myllerrys. Tähän astinen elämäni on ollut hyvin epätavanomaista, sillä mieheni sairasti vakavasti ja minulla oli krooninen huoli ja suru sydämessä vuosikymmeniä. Nyt kun se on poissa, pitäisi löytää normaali ja tasapainoinen olotila. Se on vielä kovasti hukassa, mutta etsintämatka on meneillään. Jumalalla on keinot eheyttämiseen ja sitä hän tekee omalla tavallaan minussa. Olen kiitollinen siitä! Välillä pelkään, välillä iloitsen, välillä en tiedä, mitä pitäisi ajatella. Mutta on turvallista tietää, että Jumalan hallinnassa on kaikki maailman myrskyt, myös minun pieni elämäni.

Kaikki koskettaa

tänä aamuna. Kun luen Raamattua, tunnen itseni syntiseksi ja saman tien sieltä tulee minulle evankeliumin sana: tällaisena riitän ja Jumala rakastaa minua. Kuuntelen Patmos-radiosta jotain, sekin itkettää. Katsoin Joulun lapsi -videon Moldovasta, ja sekös vasta itketti. Jos haluat nähdä vilpitöntä iloa ja kiitollisuutta, oikeaa jouluriemua, niin katsopas netistä noita videoita! Ihmettelen, jos joku jää kylmäksi niitä nähdessään.

Ystävien kanssa olen soitellut tai viestitellyt. Minulla on viisaita ystäviä! Jumalan lahjoja. Heidän avullaan pääsen eteenpäin, esirukoukset kantavat.

Yllättävä tieto

tuli eilen eräästä minulle tärkeästä, arvostamastani ihmisestä. Tämä itseni ikäinen, karismaattinen nainen otti yhteyttä kuun alussa ja halusi sopia tapaamisen. Sovimmekin sen tammikuun loppupuolelle. Hän sanoi, että istutaan alas juomaan kuppi kahvia ja tehdään suunnitelmia. Hän halusi hartaasti työllistää minua, hän rohkaisi minua kovasti, antoi tunnustusta, jota harvalta olen tuossa määrin saanut, vaikka hän teki sen muutamalla sanalla.

Kuulin, että tämä rakastettava ihminen on kuollut. Se oli tyrmäävä tieto. Pyyhin pois tapaamisemme, sitä ei tullut koskaan. Siunaan hänen muistoaan, Herra tietää, miten ja mihin hän uskoi. Jätän hänet Herran haltuun. Näin katoavainen on elämä, me emme tiedä, mikä on tilanne illalla päivän jälkeen. Emme tiedä, näemmekö seuraavaa aamua. Niinpä pitäkäämme lamppumme palamassa, toisin sanoen Jumalan sana olkoon jalkaimme lamppu ja valo meidän teillämme.

Löysin kaapista

riittävästi aineksia limpputaikinaan. Yksi hiivakin oli pakasteessa. Laitoin sen kylmään veteen sulamaan, lisäsin muut aineet, kun hiiva oli sulanut. Pakko saada joulun tuoksua. Yritän kuitenkin mahdottomasti hillitä itseäni, sillä vaarana on tietysti keuhkokuume ja taudin pitkittyminen, jos en älyä levätä riittävästi. Siirryin sohvalta keinutuoliin, keskiselkä on muusina ja kipu tuntuu jatkuvasti, mutta enköhän minä tästä joskus tokene. Kaikella on aikansa.

Kynttilöitä sytyttelin lisää. Päivä näyttää pimeältä, mutta pimeyden on väistyttävä, Jumalan kiitos. Pahinta ei edes ole ulkoinen pimeys, vaan sisäinen se vasta kauheaa on! Jumalan armo yksin tuo valon mustaan sisimpäämme, voittaa synnin vallan. Vielä on armon aika, vielä on pelastuksen päivä. Ei anneta sen tänäänkään kulkea ohitsemme, vaan tartutaan siihen sydämen halulla.

Parhaani Hänelle -kirjan

eilinen teksti puhuttelee:

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.-Room 8:28

Ainoastaan uskollinen sielu luottaa siihen, että Jumala järjestää olosuhteet. Me emme ota tarpeeksi vaaria olosuhteistamme, me emme usko, että Jumala järjestää ne, vaikka me sanomme uskovamme. Me asennoidumme asioihin, joita tiellämme tapahtuu ikään kuin ne olisivat ihmisten järjestämiä.

Uskollisena oleminen kaikissa kohtaloissa merkitsee sitä, että me tunnemme vain yhtä lajia uskollisuutta, ja sen suhteessamme Herraan. Yhtäkkiä Jumala muuttaa jotkut olosuhteet ja silloin me saamme huomata, että me olemme olleet uskottomia Hänelle, kun emme ole tunnustaneet, että Hänhän on järjestänyt ne. - - Jos opimme palvomaan Jumalaa koettelevissa oloissa, hän saattaa muuttaa ne parissa sekunnissa.

- - Tarkoitus ei ole, että me tekisimme työtä Jumalan hyväksi, vaan että me olisimme niin uskollisia Hänelle, että Hän voisi tehdä työtään meidän kauttamme niin kuin hän teki Poikansa kautta - . -Chambers

Vakava sana

Mailis Janatuisen uudesta kirjasta, 10 matkaa Mongoliaan:

Kirkkoa ei ole koskaan voitu tuhota vainoamalla, mutta missä se on luopunut Jumalan sanasta, sieltä se on aina ennen pitkää kadonnut. -s. 14

Joulunaika

alkaa huomenna ja kestää Nuutin päivään asti, tammikuun 13:nteen. Minun keittiöstäni alkaa tulvia limpun tuoksu uunista. Kiitollisena siirryn keinuun ja alan maistella limppua jahka se vähän jäähtyy.

Toivotan siunattuja päiviä sinulle, arvoisa lukijani! Kirjoitan, kun aihetta ja voimia löytyy, ehkä huomenna, ehkä jouluna. Aika näyttää.

jk. Sain taas itkun ja ilon aihetta: eräs ulkomaalainen ystävä oli ottanut numeroni selville, kun kuuli että sairastelen. Hän halusi kuulla miten voin, ja sanoi, että voi mennä kauppaan ja tuoda, jos tarvitsen jotain, kehotti vaan soittamaan. Tällaisen rakkauden ympäröimänä saan elää yltäkylläistä elämää. Oi, tätä ihmettä!