19.11.2016 - Rankan viikon jälkeen

Torstaista lähtien olen ollut kohtalaisen räjähtäneessä tilassa. Perjantaiaamuna heräsin puoli viideltä, kun en pystynyt nukkumaan väsymykseltäni. En tajua, miten voi olla niin väsynyt. Heitin lääkettä kitaan ja sain torkahdeltua kunnes lähdin töihin.

Töissä

perhekahvilassa olikin yllättäen aikamoinen yleisöryntäys. Tupa täynnä lapsia ja äitejä ja jopa yksi isäkin. Lauluhetkessä oli vauhtia ja iloa. En tiedä muista, mutta minulla ainakin oli mukavaa. Tosin melua oli yli mummoihmisen tarpeen myöskin.

Töiden jälkeen kävin kirjastossa. Hain muutamia kirjoja, joissa on Sota-ajan lauluja. Menen töitteni puolesta pitämään musiikkihetken veteraaneille itsenäisyyspäivän jälkeen. Setlementillä on tosiaan monipuolinen tarjonta: vauvasta vaariin! Monenlaista huolenpitoa ja tukea tarjotaan, että ihmiset voisivat paremmin. Ilokseni saan olla mukana ja ainakin musiikkitarjonnalla on suuri kysyntä, sillä sen alan taitajia ei liiemmin ole. Itsekin olen amatööri, mutta innokkuus peittää monia puutteita.

Lauluhetki veteraaneille

tosin aiheuttaa minulle vähän lisää harmaita hiuksia. Haluan osoittaa arvostusta ja kunnioitusta heitä kohtaan. En halua lallatella kevyesti tai pinnallisesti. Sen takia pitääkin rukoilla, että osaan välittää jotain hyvää heille. Enkä ole koskaan laulanut esim. Veteraanin iltahuuto -laulua saati rämpyttänyt sitä kitaralla. Pitää siis harjoitella.

Nyt juuri en jaksa,

heräsin tänäkin aamuna viideltä. Menin illalla nukkumaan puoli kymmeneltä rättiväsyneenä ja viideltä herätessäni heitin taas lääkettä sairaaseen olooni. Siirryin sohvalle, laitoin klassista musiikkia hiljaa kuulumaan ja nukuin melkein yhdeksään.

Unen voimalla ja virkistyneenä, ainakin hetkellisesti, kurvasin Isoon Kauppaan ja jatkoin matkaa sieltä Karhulaan tyttären luo. Vein hänelle syntymäpäiväkukkasia. Hänellä on ensi viikolla syntymäpäivä, mutta sitä ei voi arkiviikolla juuri juhlia töiden keskellä. Samalla sain ihailla lapsenlasta, joka teki monta palapeliä ja pyyhki innokkaasti pölyjä äitinsä perässä. Niin innokkaasti, että äitinsä joutui komentamaan, josta seurasi puolestaan loukkaantuminen. Olisi niin hauska vähän syljeskellä  tietokoneen sisuksiin ja sitten muka siivota, mutta sitä ei äiti suvainnut. Kutittelelulla murhe vaihtui pian hihitykseksi.

Sain imuroiduksi,

se riittää siivoukseksi nyt. On muutenkin pimeää, pölyt eivät näy. Ompelukone on pöydällä, ompelen aina välillä kynäkotelon tai pari. Ostin pari vetoketjua kangaskaupasta, kun kävin nuuskimassa hintoja. Ensi viikolla käyn vertailemassa ompelukoneliikkeen vetoketjuhintoja. Huvinsa voi ottaa näköjään pienistä asioista.

Silmät ovat kipeät,

vähän jo helpotti. Olen makaillut sohvalla, kuunnellut Albinonia tällä kertaa. Sytytin tuikkuja pöydälleni. Ulos vein lyhdyn, sytytin tuikun sen sisälle. Vettä sataa. Yöllä oli lohdullista herätä sateen ääniin ja jatkaa unta lämpimässä vuoteessa.

Ilmoittauduin Kreikan matkalle,

lähetyshiippakunta järjestää matkan Paavalin jalanjäljille, http://www.lhpk.fi/kreikkaan/

Toivon siis pääseväni matkaan silloin. Perheeseemme syntyy, jos Jumala suo, uusi lapsi noihin aikoihin, mutta toivon, että hän syntyy vasta vappuna, niin mummo on paikalla jännittämässä. Tällä hetkellä jännitän vielä edellistä, joka syntynee marraskuun puolella. Mutta eihän noista lapsista tiedä, syntyvät, kun syntymäpäivän aika on ja Herra antaa sen tapahtua.

Viime toukokuussa olin Saksassa Bachin ja Lutherin jalanjälkiä seuraamassa. Pian sieltä palattuani sainkin seurata Arin arkun perässä haudalle. Viimeinen puoli vuotta on ollut erikoista aikaa, mutta odotan, että elämä jatkuu ja osoittaa valoisaa puoltaan jatkossa.

Eilen illalla

kävin paitsi saunassa, leivoin myös leipää pitkästä aikaa. Koko syksynä en ole juuri leiponut, en kai ole jaksanut töiden päälle. Leivästä tuli hyvää. Aioin tehdä sämpylöitä, mutta saunan takia laitoinkin taikinan kahteen vuokaan ja kylmään uuniin ja uunin päälle saunan ajaksi. Minulla oli keitettyä riisiä ja sen aioin lisätä taikinaan, siitä sainkin inspiraation leipoa. Sitten unohdin kokonaan riisin taikinasta.

Luther sanoo eilisessä tekstissään:

Minun silmäni sinua vartioitsee.-Ps 32:8

Minä johdatan sinua vaeltamaan haluamaani tietä. - - Omasta mielestäsi kaikki on hukassa, kun ei käy sinun ajatustesi mukaan. Sinun omat ajatuksesi ovat kuitenkin vain haitaksi ja estävät minua. Ei pidä käydä sinun ajatustesi mukaisesti, vaan yli ymmärryksesi. Vajottaudu ymmärtämättömyyteen, niin minä annan sinulle oman ymmärrykseni

Ymmärryksen puute on tässä oikeaa ymmärtämistä. Minuun luottaessasi et tiedä, minne kuljet, mutta juuri se on oikea tieto siitä, mihin mennään. Aabrahamkin lähti maastaan tietämättä minne. Hän luotti minun tietämiseeni ja luopui omasta tietämisestään. Sillä tavalla hän saapui oikeaa tietä oikeaan päämäärään. Katso, tämä on ristin tie. Sitä et voi itse löytää. Minun on johdatettava sinua kuin sokeaa.

Minä siis tahdon johdattaa sinua sanallani ja Hengelläni tietä, jota sinun on kuljettava. Sinä et voi sitä tehdä, ei liioin kukaan muukaan ihminen voi. Älä kulje itse valitsemiesi tekojen mukaisesti, äläkä itse ajattele, miten sinun olisi kärsittävä. Minun kutsun sinut sellaiseen, joka kohtaa sinut ilman omaa valintaasi. Siinä osoittaudu opetuslapsekseni ja jättäydy minun huomaani. Minä johdatan sinua silmilläni, minä en sinua hylkää. -Mannaa Jumalan lapsille

Tuo on profetiaa

meille, monen sadan vuoden takaa. Aina vaan enemmän haluan oppia tuntemaan Jumalan armoa, sillä ilman sitä en minä eikä kukaan voi olla vapaa. Kuitenkin vapauteen Kristus on vapauttanut, hän täytti kaiken lain, että minä saan vapaana lapsena elää lapsen lailla luottavaisesti. Niin tahdon, sitä opettelen. Mutta vasta perillä näemme täydellisesti, mitä Kristus on tehnyt ja koemme vapauden, jota kohden nyt kurkotamme.

Viikon kohokohdat:

- erään äidin tiukka halaus ja rutistus töissä: koin, että olen tärkeä, voin antaa ja saada rakkautta ja hyväksyntää

- hyvä palaute lauluhetken pidosta ja sen videoinnin onnistuminen

- muutamien lasten syliin tuleminen ja kainaloon kapsahtaminen, heille lukeminen ja heidän kanssaan juttelu

- lapsenlapsen tapaamiset ja toisen puhelu

Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!