10.11.2016 - Marrasmeininkiä

Poikani kertoi katsoneensa mielenkiintoisen ohjelman. Siinä Siperiassa asuva turkismetsästäjä kertoi koiran koulutuksesta. Koira saattoi mennä syömään syötin ansasta, mutta on virhe, jos isäntä lyö koiraa sen takia. Silloin koira oppii pelkäämään isäntää ja pyrkii nappaamaan ansasta syöttejä isännän silmän välttäessä.

Jos sen sijaan

isäntä laittaa ansan koiraa ajatellen ja tämä jää kiinni mennessään syömään syöttiä, koira oppii pelkäämään ansaa eikä isäntää. Kun koira joutuu vielä olemaan ansassa jonkin aikaa, hän tietää, että ansaa pitää varoa, mutta isäntää koiran ei tarvitse pelätä.

Todella tärkeä opetus!

Mieleeni tuli synti ja sen seuraukset. Jos teemme jotain Jumalan tahtoa vastaan ja siitä seuraa pahaa, alamme pelätä synnin tekemistä. Jos sen sijaan emme jää kiinni, saatamme jatkaa syntielämäämme luullen, ettei Jumala sitä näe. Raamattu kuitenkin sanoo, että Jumala on sellainen isäntä, jolta ei mikään jää salaan.

2. Pietarin kirje, 3. luku

kertoo maailman tilanteestamme. Koska kirkkovuodessa elämme sen loppua, viimeisiä aikoja ennen Jeesuksen paluuta ja uutta kirkkovuotta, nämä ajatukset nousevat mieleeni. Onkin syytä lukea seuraavat jakeet:
- -  ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan
4. ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta."
5. Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta
6. ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.
7. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
8. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä".
9. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
10. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
11. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
12. teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
13. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.
14. Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä;
15. ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi - -
17. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,
18. ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.

Olen ollut

aika alakuloinen, vaikka minulla ei pitäisi olla mitään valittamista. On työtä, on lämmin koti. On ruokaa ja vaatteita. Mutta minun on ikävä olla.

- Ajattele, että olet noin terve tai että sinulla on lapsia ja lastenlapsia, minulle sanotaan. Niin ajattelenkin, olen kiitollinen kaikesta. Nämä tunteet vaan eivät poista ikävääni, mutta mitä sitten? Elämä jatkuu, tuntui miltä tuntui. Tänään tuntuu tältä, huomenna voi tuntua joltain muulta. Tunteet tulevat ja menevät. Jumalan sana kestää kaikki tunteeni ja kyselyni. Sen varaan rakennan elämääni.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!