19.10.2016 - Pilkahduksia

Eräs lukijani kyseli jotain asioita liittyen viikonlopun yksinäisyys-kurssin teemaan, joten jatkan aiheesta:

- sainko yhtään helpotusta nykyiseen tilanteeseeni, ymmärsikö minua kukaan, sainko vertaistukea, sainko jakaa tunteitani, oloani, kipuani vai oliko viikonloppu liian teoreettinen. -Oli hyviä kysymyksiä, vastaan mielelläni!

Kurssin lopussa

saimme antaa palautetta mahdollista jatkoa varten, jota toki toivottiin. Porukka halusi nimenomaan pienryhmiä, syvemmälle menemistä, rukousta toinen toisensa puolesta. Näitähän ei ollut. Itse toivon, etten tarvitse mitään yksinäisyyskursseja jatkossa.

Sain kurssilta mitä tarvitsin! (Yksi tilanne oli sellainen, josta koin saavani ei-mitään, muista sain tarpeeksi.) Raamatunkohdat puhuttelivat ehkä eniten. Monessa kohdassa minua itketti, jokin hipaisi sisintäni.

Siellä oli monia leskiä, kauemmin leskenä olleita kuin minä ja heille asia oli kipeä ja he puhuivat siitä. Koin keskustelussa itseni ulkopuoliseksi, en olisi jaksanut kuunnella sitä aihetta enkä jaksanut liioin jakaa omia kokemuksiani, minulla ei ollut tarvetta siihen. Kummallista, mutta en osannut odottaa, että yksinäiset olisivat nimenomaan leskiä - en tiedä, keitä sitten kuvittelin sinne tulevan! Toki siellä oli paljon muitakin.

En ehkä olisi kaivannut syvemmälle menemistä. Minulle riitti, kun sain olla yhdessä muiden kanssa. Päätin kirjoittaa kirjeen itselleni vuoden päähän - joku ehdotti sellaista - en ole vielä kirjoittanut. Nuorena kirjoitin sellaisia kirjeitä ja luin sitten myöhemmin. Tämä käännekohta elämässäni voisi olla hyvä vaihe taas pistää itselleni postia!

Tutustuin

kurssilla yhteen uuteen naishenkilöön sekä paransin tuttavuuttani erään toisen kanssa. Sain niistä keskusteluista eväitä. En vertaistukea, mutta empatiaa kuitenkin. Kovin paljon en voinut jakaa, en ehkä jaksanut, en ehkä tarvinnut sitä. Halusin vain saada hippusia, joita sitten tykönäni pohdin. Nukuin yksin huoneessani, mitä en oikeastaan halunnut, mutta näin se järjestettiin. Toisaalta en tiedä, olisinko jaksanut olla jonkun muun kanssa. Eli en tiedä mistään mitään!

Ääniyliherkkyys

pohdituttaa minua. Pitäisi ehkä mennä neurologille, kun tietäisi kenelle, niin että saisin apua. Olin eilen surupiirissä ja väsyin mielettömästi. Koin samaa kuin edellä mainitulla kurssilla, etten olisi jaksanut puhua leskeksi jäämisen aiheesta. Enkä liioin kuunnella. Kumma kyllä sain kuitenkin nukutuksi, vaikka olin täysin puhki kotiin tultuani. Arvelen, että en mene jatkossa enää sinne niin tarpeellinen kuin se onkin tosi monelle.

En ole varma,

johtuuko väsymiseni yliherkkyydestä äänille vai jostain muusta. Haluaisin saada selvyyden. Itsellä on välillä sellainen olo, että olenko niin itsekeskeinen, etten ole kiinnostunut ihmisistä ja heidän puheistaan. En vaan jaksa kovin kuunnella, alkaa väsyttää niin kamalasti, että melkein pökerryn - ääritapauksissa.

Minua pyydettiin

ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin, kristilliseksi sellaiseksi. Pyydän, arvoisa lukijani, että rukoilet asian puolesta, jos saat sen sydämellesi. Toisaalta asia kiinnostaa minua, mutta toisaalta en ole varma, jaksaisinko pitkiä kokouksia, jossa vatkataan vaikeita asioita. Pitäisi olla mielipiteitä ja kiinnostusta - enkä ole varma, onko minulla! Ehkä en ryhdy moiseen, mutta aion rukoilla asian puolesta, niin että saan varmuuden ja toivon saavani rukoustukea, että Jumalan tahto tapahtuu.

Kuten sanottu,

elän käännekohtaa elämässäni ja minun on vaikea tietää, mitä tahdon, mihin elämäni polku kiemurtelee. Jumala minua auttakoon ja johdattakoon! En halua kulkea oman tahdon tietä. Tämä sana rohkaiskoon sinua kuten se minuakin rohkaisee, hyvä lukijani:

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.

Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. -Psalmista 73