18.10.2016 - Lokakuun aamuna

Muutama sananen vielä viikonlopun yksinäisyys-teemasta, jota Ryttylässä käsiteltiin viikonlopun aikana.

Leif Nummela

piti tapansa mukaan mainion alustuksen. Hän puhui aluksi KOSMISESTA YKSINÄISYYDESTÄ. Se tarkoittaa yksinäisyyttä, jota ateisti tuntee. Ihminen, joka ei tunnusta Luojan olemassaoloa, ei voi nähdä myöskään tarkoitusta elämälle. Ilman Luojaa ei ole tarkoitusta, vaan kaikki elämä sammuu ja loppuu.

Hyvä uutinen on se, että JUMALAN OLEMASSAOLO POISTAA KOSMISEN YKSINÄISYYDEN!

Vastaus kosmiseen yksinäisyyteen on luominen ja lunastus. Ef 1. luvussa sanotaan:

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
edeltäpäinmääräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,
sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

Tästä näemme,

että Jumala on tehnyt kaiken puolestamme. Hän on määrännyt, että me saamme olla hänen lapsiaan! Se ei ole meidän valintamme tai halumme, vaan hänen!

Kun Jumala loi maailmaa, hän sanoi aina, että se oli hyvä. Kun sitten hän loi ihmisen, hyvä ei ollut se, että ihminen oli yksin, joten hän loi miehelle naisen yksinäisyyden poistamiseksi ja kumppaniksi, se oli hyvä.

Syntiinlankeemus rikkoi yhteyden suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin, ja se vaikuttaa edelleen meissä jokaisessa. Jeesuksen kautta me saamme yhteyden Jumalaan ja myös toisiimme, mutta syntiinlankeemuksen tähden elämämme on rikkinäistä ja vajavaista. Ihmisellä on myös äärimmäinen erilaisuuden pelko, ja äärimmäistä erilaisuutta edustaa mies suhteessa naiseen ja päinvastoin.

Sen takia, ja syntiinlankemuuksen tähden, moni mies valitsee mieluummin toisen miehen, nainen toisen naisen kumppanuuden. Näin ei ollut alussa, näin ei ole Jumalan tahto eikä suunnitelma, mutta tämä tapahtuu syntiinlankeemuksen tähden.

Langenneessa maailmassa

tietty yksinäisyyden aste on väistämätön, ja se on olemassa:

- avioliitossa

- perheissä

- suvuissa

- ystävien kesken

- työyhteisössä

Yksinäisyydessä on olemassa huonoja ja hyviä syitä:

- Huonoja syitä ovat sellaiset, jotka voi korjata, kuten suuttumus toista kohtaan; puhumattomuus, anteeksiantamattomuus.

- Hyvä syy sen sijaan on sellainen, jos vakaumuksen tähden ihmistä vainotaan. Vainoa ei olisi, jos ihminen suostuisi kompromissiin. Paavali sanoo:

Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako.
Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta. -2 Tim 4. luvusta

Joku toinen

luennoitsija sanoi, että Psalmi 88 on ainoa psalmi, joka ei pääty lohduttautumiseen kuten muut, vaan se päättyy pimeyteen. Yllättäen kuitenkin moni ihminen on kuulemma saanut lohtua nimenomaan siitä, että joku toinenkin on kokenut samoin kuin itse. Että aina ei pimeys hälvene. Mutta Jumalan armoa on se, että siellä pimeydessä Jumala itse on voimallisesti läsnä kärsivän, yksinäisen ihmisen kanssa.

Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.

Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani. -Jakeista Psalmista 88

Kehokin voi reagoida yksinäisyyteen

fyysisin tuntemuksin:

- paino rinnassa tai harteilla; kipu, kupla, muuri, harso

Itse olen tuntenut usein kipua ja painoa rinnassa, kuin sydämeen ottaisi, pakahduttava tunne!

Yksinäisyys voi vaikuttaa

myös suhteessa toisiin ihmisiin: on ulkopuolisuuden tunne. Kokemus siitä, että minua ei ymmärretä. Ihminen voi tuntea itsensä merkityksettömäksi ja jopa näkymättömäksi.

Kirjavinkinkin

joku antoi. Pöytä yhdelle; kirjoittanut Laura Honkasalo. Aion etsiä kirjastosta sen.

Matikan Asko

antoi myös luennossaan lauseen, jonka merkitsin kalenteriini:

Herra ottaa pois jotain, että voisi laajentaa elämääni.

Tästä sain lohtua Arin kuolemaan. Jumala voi laajentaa elämääni. Oivalsin myös, että minulla on nyt kaikki mahdollisuudet miettiä, mitä haluan elämältäni tästä eteenpäin. Haluanko harrastaa jotain uusia asioita. Voin miettiä mahdollista muuttoa, jota en kylläkään mieti, mahdollisuutta erilaisiin töihin, jotka nekin tuntuvat kyllä rajallisilta, mutta sittenkin! Jumala voi avata uusia asioita, jotka laajentavat ja avartavat elämääni!

Asko kertoi, että hän oli saanut uskonsa takaisin vaikealla lähetyskentällä, jossa paine oli niin ankara, ettei hän jaksanut enää oikein uskoa edes Jumalan olemassaoloon. Jumala yksinkertaisesti itse sanallaan antoi uskon takaisin. Asko kuuli sydämessään Jumalan sanovan.

Älä pelkää, usko ainoastaan.

Voi olla, että se olikin jokin toinen sananpaikka, mutta muistelen, että se oli tuo. Olipa se mikä hyvänsä, sinäkin hyvä lukijani, voit saada uskoon kuulemalla Jumalan sanaa. Jos et sitä muuten kuule, lue ääneen itsellesi uskon vahvistukseksi tai kuuntele netistä,

Parikin

luennoitsijaa kertoi Jumalan sanan voimasta, siitä, että Sana on elävä. Eräs oli laittanut surevalle ystävälleen viestin: Jumala ON. Hän oli kokenut, että se on ainoa asia, mikä hänen on nyt sanottava. Tuo ihminen sai uskon siitä sanasta, hän alkoi elää!

Tällaisia ajatuksia

kirjasin viikonloppuna kalenteriini, vaikka en ollut aikoinut tehdä muistiinpanoja tällä kertaa. Nyt jatkan päivääni ja lähden töihin. Iltapäivällä tapaan erään seurakuntalaisen kahvilassa. Käyn saunassa, jahka olen rientänyt kotiin ja illaksi menen surupiiriin. Kiitos Jumalalle tämän päivän mahdollisuuksista ja tulevista kohtaamisista!

Iloa ja Jumalan siunausta myös sinulle, arvoisa lukijani!