12.10.2016 - Klassista kuunnellessa

Klassinen musiikki

sitten on mukavaa! Se tuo keveyttä ajatuksiin. Muutenkin kuuntelen aina säveliä ensin ja sanoja vasta sitten joskus paljon myöhemmin. Jos sävel ei miellytä, sanoja en kuuntele luultavasti ollenkaan. Joka päivä kuuntelen jotain, aika usein Bachin tai Händelin sävellyksiä. Sen enempää en niistä ymmärrä enkä tiedä, mutta sopivat minun korvilleni.

Lainasin eilen

uutuuskirjan, jota en malttanutkaan laskea käsistäni. Eteläkorealaisen naisen kirjoittama tarina neljän lapsen äidistä, jo iäkkäästä, joka katoaa metromatkalla. Hänen miehensä on tapansa mukaan harpponut edellä nopeasti ja huomaa vasta metrossa, että vaimoa ei näy. Kirjassa kerrotaan sekä miehen että lasten näkökulmasta äidin elämää ja suhdetta äitiin. Koskettava, puhutteleva.

Äiti rehkii ja uurastaa tehden sen ILOITEN lastensa takia. Ei mies eivätkä lapset ymmärrä äidin arvoa ennen kuin äiti katoaa. He tajuavat, etteivät edes tunne äitiään. Äiti vie ruokaa aikuisille lapsilleen, jotka on kouluttanut, sillä hän ei itse osannut lukea eikä kirjoittaa. Lapset aliarvostavat ja väheksyvät äitiään, puhuvat hänelle rumasti. Jokainen heistä tajuaa sen vasta siinä vaiheessa, kun äiti on poissa. Mies on aina tehnyt mitä on mielinyt, vaimo on huolehtinut perheestä.

Ikävä kyllä löysin jossain kohtaa itseänikin kirjasta. Toivoisin monen lukevan tämän kirjan.

Surupiiri

alkoi eilen. Se oli hyvä, parempi kuin uskalsin odottaa. Meitä naisiahan siellä oli, ei yhtään miestä. Miehet kai surevat eri lailla, eivät halua puhua tai jakaa suruaan. Me naiset sen sijaan haluamme vertaistukea päästäksemme eteenpäin.

Nukuin huonosti, mutta yhden unen näin. Ari oli siinä unessa. Hän nauroi ja sanoi jotain. Harmittaa, kun en osannut painaa unta mieleeni ja unohdin. Mutta suloinen uni se oli.

Työpäivä

oli vähän hässäkkää, mutta ihan antoisa kuitenkin. Sen jälkeen olin varannut ajan pankkiin ja asiat hoituivatkin mukavan pankkineidin kanssa, joka oli kylläkin pankkirouva. Kävin yhden reissun myös postissa. Hain sinne tulleet laatikot, joihin joulunlapsi-paketit lastataan. Se oli haastava lasti kuljettaa pyörällä. Onnistuin kuitenkin roikuttamaan kahta isoa pakettia pyöränsarvissa siihen asti, kunnes jouduin väistämään paria rouvaa. Silloin pyörä alkoi kiemurrella siihen malliin, että lasti hajosi ja kävelin loppumatkan. Mutta perille ne tulivat!

Tänä iltana

seurakunnassamme on yhdessä Sankt Immanuelin kanssa illallinen nyyttäriperiaatteella. Kukin tuo sovitusti joko salaattia, eturuokaa tai jälkiruokaa noin kolmelle. Yleensä ruokaa on ollut runsaasti. Itse olen salaattilistalla, vien paria eri salaattia rasiallisen. Sen jälkeen pastori pitänee iltahartauden tai jotain.

Perjantaina köröttelen

Eijuskan kanssa Ryttylään. Siellä on http://kansanlahetysopisto.fi/event/yksinaisyyden-monet-kasvot/  -Enpä uskalla viikonlopulta paljon odottaa, mutta odotan siitä huolimatta jotain valoa ja iloa. Otin vapaaksi perjantain, joten on pitkä viikonloppu tiedossa ja tässä tapauksessa mukavaa, kun on tekemistä.

Illalla...

Ajelin hautojen maille, vein kynttilän Arin haudalle. Joku oli vienyt sinne kynttilän päivä, pari sitten, koska se oli palanut laskelmieni mukaan sen verran. Nyt siellä palaa kaksi kynttilää. Ari: sinua ei ole unohdettu!

Oloni on kuin kinkerilampaalla, pulska ja hyvin syötetyn tuntuinen. Meillä oli runsaasti katettu pöytä seurakunnassa ja nautimme makoisan aterian - paljon meni, mutta vielä jäikin. Pastorimme piti iltahartauden sen jälkeen. Heitin Amekin kotiinsa autolla ja kotiin tultuani lähdin heti pienelle lenkille sulattelemaan ruokaani. Keräilin vaahteran lehtiä huomista työpäivää varten. Menen Vestikseen avoimeen kerhoon pitämään musiikkihetkeä ja askarruttamaan vaahteraruusuja, jos joku sattuu innostumaan.

En voi kyllin kiittää Jumalaa siitä, että minulla on töitä. Nyt juuri ja juuri noita töitä, mitä minulla on.

Pino lainakirjoja odottaa lukijaansa ja Händelin musiikkia kuuntelen tällä kertaa. Kummipoika soitti - mukavaa! Ja huomenna tulee sekä tytär lapsineen että poika pistäytymään. Aion tehdä janssonin kiusausta, jota en muista koskaan tehneeni, en ainakaan pitkään aikaan. Töissä meillä oli sitä ja innostuin, kun se oli niin maistuvaa.

Siunattua iltaa ja yötä, arvoisa lukijani, virren sanoin:

Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö.

Tule askele askeleelta, minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan. -Hilja Haahti, 1899.