14.08.2016 - Ihana päästä messuun heti aamulla!

Onpa ollut

hieno päivä! En tarkoita nyt sadetta, jota on lotissut aamusta iltaan. Olen odottanut jonkinlaista paussia, että voisin käydä lenkillä, mutta sellaista ei ole tullut.

Tarkoitan sitä, että vietimme messua uusissa vuokratiloissa Laivakatu 7:ssä ja meillä oli siellä upea tilaisuus. Oli alttari ja risti seinällä. Pastori Otto saarnasi puhuttelevasti ja vietimme ehtoollista. Polvistumispenkkejä tilassa ei ole, mutta muuten se on sopiva käyttöömme. Biblionin kellaritilojen jälkeen tuntuu mukavalle, kun luonnonvaloa tulee ikkunoista ja kadulta astuu suoraan kirkkotilaan.

Itsehän

menin autolla, kun sellainen mahdollisuus on – ja vettä tuli kuin saavista kaataen! Minulla oli kanttorivuoro ja soittimena on sähköpiano, jolla saa myös urkuäänet. Sen verran möhläsin, että käytin pedaalia, vaikka ei sitä urkujen kanssa tarvitsisi. Ihmettelin vaan, kun äänet kaikuivat. Elliina valisti minua, hän toimii ensi kerralla kanttorihommissa.

Marinski

otti lapset pyhäkoulutilaan piirtelemään saarnan ajaksi. Pyhäkoulua ei ollut tällä kertaa, viikon päästä on.

Monet tulivat

ennen messua auttamaan tilojen kunnostamisessa ja kahvit juotuamme tulivatkin ruotsinkieliset, koska heidän messunsa oli meidän jälkeemme. Edelleen satoi, kun syöksyimme ulos.

Ajoin Bibioniin,

sillä meiltä oli jäänyt sinne värikynälaatikko sekä kirjoja. Hain ne mukaani ja kotona teroittelin sähköteroittajalla kymmeniä kyniä. Sen jälkeen vehje tyssäsi; liekö patterit kilahtaneet loppuun vai temppuileeko vekotin muuten vaan.

Ehdin melkein kotiin

kun muistin, että lupasin talon asukkaiden puolesta hakea kukkasia naapurille, jonka puoliso menehtyi toissa yönä kotona, muutaman metrin päässä minusta läheisessä asunnossa. Hain kauniin kimpun, kirjoitin kortin ja vein naapurille. Hän sai kertoa tapahtumat ja saatoin ottaa osaa koko perhekunnan suruun. Omakin suruaikani on lähellä, mutta se tuntuu kaukaiselta. Arin kello ranteessani lohduttaa minua.

Iltapäivän

olenkin vain syönyt ja makoillut sohvalla ja virkannut kukkasia. Juonut kahvia ja jatkanut löhöilyä. Ulos yritän, jos sää vähän tokenee. Pitäisi hakea unohtamani takki ja hattu Amekin luota.

Huomenna

alkaa työt! Olin muutaman viikon töissä sen jälkeen, kun Ari kuoli toukokuun lopussa. Kesä on mennyt jotenkin sumussa, vaikka aivan tajuissani olenkin ollut. Uusi jakso alkaa töiden alettua.

Samalla jo mietin

tulevan keskiviikon Raamattukerhoa. Jospa sinne tulisi ensin viisi lasta, sitten vähitellen enemmän. Tai miten Luoja suo, Jumala antaa. Eiväthän nämä asiat ole omassa ottamisessa. Jumala siunatkoon kuitenkin sen vähäisen, mitä voin tehdä kertoakseni evankeliumia eteenpäin. Sanomaa ylösnousseesta Jumalan Pojasta, joka kuoli ja sovitti minut ja sinut Jumalan kanssa niin että me pääsemme taivaaseen. Seuraavan laulun opettelemme ensimmäisten joukossa:

Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta!

Raamattukerhon jälkeen klo 18 Otto-pastori pitää iltakirkon, tai oliko se vigilia nimeltään, tarkoittanee iltahartauden tapaista.

Iloa alkaneeseen viikkoosi, arvoisa lukijani!