30.07.2016 - Kotiaskareita

Lauantaiaamu, kotona jälleen. Yhteentoista mennessä olin kiitänyt kotiin ja kannoin tavarat sisään. Pimeä, kuuma luola koko kämppä, sillä olin sulkenut ikkunat myrskyjen varalta ja peittänyt ne auringon takia.

Nukuin

lattialla, alhaalla on viileämpää. Luin vaikka en olisi jaksanutkaan, sillä uni ei tule heti, kun tulen kotiin. Aamulla heräsin kuudelta, vaikka mieluusti olisin nukkunut pitempään.

Uimaan

vaan, se tekee hyvää, vaikka muka väsyttäisi. Bongailin pulloja ja vein kauppaan. Painavat viinipullot ovat ikäviä – ne eivät välttämättä ole edes pantillisia eikä niitä tee mieli ottaa mukaan, mutta veinpä taas sellaisiakin – kolme pantitonta, kaksi pantillista. Laiturilla join aamukahvini ja söin eväitä. Aamu oli utuinen, merestä nousi jotain sumua. Oli kosteaa ja hyvin lämmintä.

Pyykkikone

laulaa pari tuntia, osa vaatteista jo kuivumassa. Lähteeköhän mustikka lempifarkkujeni polvista, lahkeista ja takamuksesta, lienen istunut mättäällä? Laitoin sappisaippuaa ennen koneeseen heittämistä. -Lähti se!

Toin kaupasta

lisää rasioita, pakastan vadelmia ja mustikoita. Vadelmat Anitan puskissa olivat isoja ja komeita – äiti lähti kanssani eilen niitä keräämään. Aika pian komensin hänet puun alle istumaan ja puhdistamaan marjoja, sillä äiti on samanlainen himourakoitsija kuin lapsensakin. Pelkäsin, että hän keikahtaa puskaan, kun yrittää liikaa. Oikeassa olin, niin olisi voinut käydä, sillä kuumuus ja helle urakointimentaliteetin lisäksi on riskitekijä.

Anita on ihmeellisen

hyväsydäminen ihminen, hänen tätinsä on samanlainen. Moni ei jakaisi omastaan, vaan jättäisi ne ennemmin mädäntymään pensaisiin kuin antaisi niitä jollekin ilmaiseksi. Anita ei ole sellainen. Hänellä on avara sydän. Jumala häntä runsaasti siunatkoon.

Nyt on tietysti

käsivarret naarmuilla, mutta se kuuluu osana marjastuksen iloihin. Sääskien syöminkien jäljiltä on myös paukuroita ympäri kehoa. Unohdin toisella kertaa metsään mennessäni sääskiöljyn. Arvelin, ettei väliä, söiväthän ne ryökäleet myrkyttämisestä huolimatta. Olin väärässä. Ne olivat kimpussani kuin hyeenat saaliilla, kun haistoivat ominaistuoksuni – tai hajuni!

Kaiken lisäksi löysin tökötin reppuni sivutaskusta, kun pääsin pois metsästä. Se olikin ollut mukana.

Kirjoittelen pitkin päivää

juttujani ja yhtäkkiä onkin ilta! Keitin yhden satsin vadelmahilloa. Kilo marjoja ja paketti hillosokeria vai marmeladisokeriako se lie. Helppo homma, kun on purkkeja hyllyssä. - Olen syönyt reippaasti marjoja, välillä jugurtin kanssa, välillä sokeria lisäten. Maistuu kaikin tavoin.

Luen jotain Kaari Utrion

historiallista kirjaa. Jonkin verran kiinnostava, ei huippu nyt tähän saumaan, mutta aina ei voi tärpätä. Utrio kirjoittaa kyllä mielenkiintoisesti, siitä ei ole kyse. Pipoakin kudoin hetken, kun ei huvittanut virkata kukkasia. Samalla olen katsonut muutaman osan Isä Matteon tutkimuksia ja Rakkaudesta puutarhaan -sarjaa. Jälkimmäisestä pidän paljon, siinä on lämpöä niitä ihmisiä kohtaan, joille tehdään puutarhaa.

Iltapäivällä tuli yhtäkkiä

ukkossade. Vettä pudotteli oikein reippaasti ja hyvä niin. Sää viileni hieman. Sadetta on mukava katsella, kun on itse sisällä kuivana.

Lähdin ennen saunaa

toistamiseen lenkille ja uimaan. Lonkkaan pisti edelleen, vaikka olin ottanut ibusalia. Liekö tulehdusta vai jotain kävelystä johtuvaa kipua? Kun otan askeleita, se tuntuu, ei muutoin. Yllättäen alkoi sataa uudelleen, sitä en ollut arvannut. Mutta ei hätää, paluumatkalla änkesin Seidun kyytiin, ja saimme hiukan jutella. Näin hänet ensi kertaa viime kesän jälkeen, jolloin hän kävi luonani mökillä.

Huomisaamuna

tarkoitukseni on ajella Seinäjoelle messuun. Viikon päästä saamme sitten viettää messua Vaasassa, kun Otto Granlund aloittaa työnsä täällä. Hänen virkaan siunaamisensa tapahtuu vähän myöhemmin.

Jospa ensi yönä

tarkenisi nukkua vuoteessa eikä tarvitsisi kömpiä lattialle kuumuuden takia. Taitaa olla viimeisiä lämpimiä öitä, sillä elokuu on jo ovella ja yöt ovat alkaneet pimetä.

Psalmin 109 jakeet osuivat tänä aamuna kohdalleen:

Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka häntä tuomitsevat.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, arvoisa lukijani!