29.07.2016 - Äitin tykönä

Lähdin viideltä keskiviikkoaamuna Nivalaan. Utuinen aamu, kauniita maisemia katsella ajellessa. Vähän jännitti mahdollisten hirvien aamulenkit, mutta onneksi ajoitus oli niillä toinen kuin minulla. Liikenne oli kohtalaisen hiljaista tuohon aikaan.

Kahdeksan maissa

olin äitini luona, puuro ja kahvit odottivat pöydässä. Mukava taas olla käymässä. Kauan en pöydässä kuhninut vaan lähdin metsään ämpärit auton perässä. Menin mökille, toinenkin marjamies oli liikkeellä. Marjat oli viety sieltä suunnalta. Litran verran onnistuin löytämään. Kävin uimassa lammessa, ei mennyt reissu polusta, niin kuin Nivalassa sanotaan.

Ajoin kotipaikan ohi

ja menin kotimetsään. Veljenpojan näin hallilla ja ohimennen halasimme. Kävelin marjapaikoille, mutta lähinnä kokeilin marjapoimuria, jonka veli oli ostanut lomareissullaan jostain torilta. Se lienee mainio, jos puolukoita tai mustikoita on paljon eikä muita marjoja ole lähellä. Poimuri on kuin pieni harava. Näissä oloissa se ei toiminut niin hyvin kuin tavallinen poimuri, sillä käsin on eroteltava puolukan kartteja pois mustikoiden seasta poimiessa melkein koko ajan.

Ja helle,

huh, huh, metsässä se on melkoinen varsinkin, mihin aurinko osuu. Ja osuuhan se. Puolisen tuntia nytkin vain kuljeksin ja keräilin ja saalis oli sen mukainen, pari litraa. Kuumuus vie mehut.

Illemmalla

lähdin Anitan kanssa, lapsuusystävän. Talsimme kolme tuntia, sain pari ämpärillistä, mutta ne marjat olivat niin kovan työn takana, että harvoin on! Vettä meillä oli mukana, hiki valui koko ajan. Suoraan suihkuun, kun palasimme metsästä. Sen jälkeen hurautin Anitan luo kahville, mustikkapiirakkaa Anita oli pyöräyttänyt aamusella ja sitä napostimme kahvin kanssa.

Sen jälkeen kiersimme Anitan pihan, kanalan, tipulan, fasaanit ja kasvimaat, kukkamaista puhumattakaan. Ahkera ihminen tämä ystäväni!

Illan perkasimme

marjoja äidin kanssa. Imuroin ne ensin, lehdet lähtivät sillä kierroksella, käsin sen jälkeen erottelimme puolukan kartit ja huonot marjat pois. Ei ole vaivatonta viljaa kuten äitini tapaa usein sanoa, ja miten totta se onkaan.

Työn loputtua, marjat pakastettuamme nauraa hohotimme ja hihitimme hillittömästi silkasta väsymyksestä.

Kurkkuni tuli kipeäksi

illalla ja oli vielä aamullakin. Sain kylmää, kun hikisenä ja kuumissani imuroin marjoja viileässä hallissa, jossa on sementtilattia. Ei siinä muuta tarvita, flunssa tulee. Mutta onneksi se meni ohi kuitenkin torstaipäivään mennessä ja jotenkin sain nukutuksikin.

Torstaina lähdin

taas metsään. Nyt paukut loppuivat ämpärillisen poimittuani ja pari tuntia haahuiltuani lähimetsässä. Joko olen tulossa vanhaksi ja heikoksi tai sitten tämä helle tosiaan kyykyttää kunnolla. Äitikin unohteli jotain asioita ja sanoin sen johtuvat helteestä. Äiti oli melkein itku silmässä sähläämisensä takia ja oli vakaasti sitä mieltä, että kyse on siitä, että hän on tulossa hulluksi. Muu selitys ei käy järkeen.

Otimme hetken levon kannalta, kun saimme taas marjat hoideltua säilöön.

Olen kehottanut

äitiä kirjoittamaan naapurikunnan lehteen, jota hän innolla lukee – hän on sieviläinen syntyjään. Äiti olikin kirjoittanut erään muistelun ja lähetin sen sähköpostilla eteenpäin ja se julkaistaan lähiaikoina Sieviläisessä. Äidilläni on lähes 60 vuoden aikana kirjoitettuna päiväkirjaa talon töistä ja tehtävistä – myös meistä lapsista ja lähipiiristä. Alkuaikoina muistelut ovat työvoittoisia kuten elämäkin.

Iltasella

sää hetkellisesti vähän jäähtyi, siis oli enää vähän yli 20 astetta, mutta jälleen se muuttui tukalaksi. Poimin viinimarjoja vähän aikaa ennen kuin lähdin Helinän synttäreille. Kukkia penkistä mukaan hänelle sekä virkattuja kukkasia, joista hän sai valita itselleen mieluisimmat. Kahvittelimme Helinän perheen saunamökillä ja vietimme iltaa. Mukavia tällaiset kohtaamiset.

Lähtiessämme tutkimme kasvimaat ja napostelimme herneitä, minäkin varmaan viisi herkullista palkoa söin ja sekin heti aiheutti kutinaa kurkussa kuten arvasinkin.

Yön nukuin

oikein hyvin ja aamusella suunnittelimme äidin kanssa sukulaisvierailua, mutta se estyi. Suunnittelin helteiseen metsään menoa, mutta innostuimmekin äidin kanssa siivoamaan hänen varastoaan, välikköä. Vein autolla pahveja, laseja ja muuta särkynyttä roskalavoille. Imuroin ja puistelin matot, järjestimme ja hyvä tuli. Oli paljon parempi homma tälle päivälle. Metsään en enää mene, se on liian rankkaa tällä säällä.

Sen sijaan menen Anitan vattupuskiin illemmalle ennen kotiin lähtöä vielä myöhemmin.

On ollut ilo

olla äidin luona ja on oikein mukava palata kotiin yöksi. Toivottavasti kotosalla on kukat kasteltu niin etteivät ne ole kuolleet helteessä – naapuri lupasi miehensä kastelevan ne, joten homma lienee hoidossa.

Hyvää mieltä ja hauskaa kesän jatkumista, arvoisa lukijani!