26.07.2016 - Aurinko armas se vaan paistelee!

Viime yö meni ankeasti valvoessa. Väsytti niin etten jaksanut nousta lukemaan, mutta unikaan ei suostunut tulemaan ennen kuin kahden jälkeen. Kuudelta nousin, kävelin hakemaan autoni asemalta, pojan perhe lainasi sitä junalle tullessaan. Minähän asun aseman nurkilla.

Noustako vai maata,

mietin, kun yritin uudestaan unta. Muistui mieleeni eilinen Hiltusen saarnaopetus ja nousin ylös. Keitin kahvit, söin aamupalaa ja lähdin kävelemään. Väsymys jäi jalan alle, hame liehui suvituulessa.

Aamu

oli ja on taas mitä ihanin! Kiitos Jumalalle kauniista kesästä, lämmöstä ja valosta! Kohta ne ovat vain muisto, kun syksyn harmaat tulevat. Syyskelejä kannattaa sen verran pyöräyttää mielessä, että muistaa olla kiitollinen hien valuessa niskasta selkään.

Uimareissu kannatti

kuten aina. Vein mennessäni kirjaston kirjoja, soitin äidille kävellessäni. Vesi oli yli 23-asteista, ensi kertaa tänä kesänä kelluin moneen otteeseen meressä. Oli pakko, vesi oli niin lämmintä ja pehmeää enkä olisi viitsinyt tulla vedestä ollenkaan.

Paluumatkalla

join kahvit jälleen eri laiturilla auringon kilottaessa veteen, laineitten liplattaessa. Poikkesin hakemaan kaupasta pari purkkia rahkaa, aion tehdä piirakan saamistani raparpereista. Palautin löytötölkkini samalla. Löytöjeni tilastointi jatkuu.

Nuori ystäväni

soitti, rukoilimme yhdessä – se oli hoitavaa! Kaipaan kovasti saada rukoilla toisten kanssa. Tänä iltanakin siihen on hyvä mahdollisuus, sillä luonani kokoontuu Wycliffe-rukouspiiri ja teen juonnin jälkeen me pelkästään rukoilemme lukuisien raamatunkäännöstyötä tekevien, eri seurakunnista tulevien lähettien puolesta. Luultavasti saankin erään lähetinkin mukaan ja kuulemme tuoreita kuulumisia hänen kentältään.

Kuin seisoisi korkealla kukkulalla, näköalapaikalla, ja sieltä saisi katsella valtavia näkymiä – sellaiseksi minä koen yhteisen rukouksen ja siihen 1 Tim 2. luku kehottaa:

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Uimasta palattuani

menin kahvin kanssa istumaan talomme päätyyn, pihlajan alle lukemaan Raamattua ja nauttimaan leppeästä säästä varjossa, lauhan tuulenvireen hyväillessä ihoa. Ihana lämpö, ihana kesä!

Tein Jo-Hannalta saamani reseptin mukaan pellillisen piirakkaa. Muutin ohjetta kylläkin ja laitoin vehnäjauhojen tilalle pelkästään ruis-, peruna- ja täysjyvävehnäjauhoja sekä gluteenittomia ja perunajauhoja. Sokeria laitoin viidenneksen vähemmän kuin ohjeessa. Ihan hyvää siitä tuli. Yli kolmasosan rasvan määrästä laitoin rypsiöljyä. Pakko keventää vähän, itse kuitenkin suurimman osan piirakasta pistelen poskeeni.

Eilen muuten katsoin

vielä myöhään Isä Matteon tutkimuksia ja virkkasin rintarosseja. Isä Matteon neuvot ovat välillä aika arveluttavia, mutta ohjelmassa on niin paljon hauskoja hahmoja ja huumoria, että eilenkin nauroin ääneen. Natalia on yksi mainioita tyyppejä. Ylivääpelin touhu menee usein överiksi, mutta kapteeni on suoraselkäinen ja komea.

Viilein paikka kotona

on lattialla. +28 mittarissa eteisessä, ja siinä on sentään viileintä. Otin päivätorkut eteisen lattialla, jalat ja pää tyynyllä – eri tyynyllä sentään. Kuuntelin lepäillessäni Hannu Mikkosen saarnoja. Ensi kertaa bongasin hänet lhpk:n sivuilta ja hänellä on asiallisia saarnaopetuksia hänelläkin. On hyvin hoitavaa kuunnella opetuksia, joissa käsitellään raamatunkohtia, luetaan ja opetetaan niiden merkityksiä ja sisältöjä. Suosittelen!

Norvannosta pidän myös kovasti. Hän on kävelyseuralaiseni, sillä hänen opetuksensa osaan saada kuulumaan kännykästä. Pari kolme ehdin yleensä kuunnella uimareissullani. Milloin vanhaa, milloin uutta testamenttia kuuntelen.

Jaksoin imuroida huoneet, ikkunat olen peittänyt mahdollisimman hyvin, että lämpö pysyisi ulkopuolella. Marjoja kävin poimimassa talon seinän vierestä, kun olin ulkona aiemmin, mutta seinän vierellä auringossa on tappokeli. Lasten äänet kuuluvat avoimesta ovesta sisälle – ihana kun on kesä!

Luultavasti huomisaamuna

hyppään marjaämpäreiden sekaan autooni ja sujahdan Nivalaan muutamaksi päiväksi. Voi hyvin sillä aikaa, arvoisa lukijani! Jos löydän marjoja, en ehkä ehdi kirjoitella...