20.07.2016 - Yöelämää

Huomenta vaan kello kolmen jälkeen keskiviikkoaamuna!

Ostin eilisellä kauppareissulla Amekin kanssa uuden pakastimeni alle muovisen levyn, ei sitä laatikoksikaan voi sanoa. Sen tarkoitus on paljastaa mahdollinen vesivahinko, joka voisi muuten jäädä huomaamatta. Nyt kone hyrisee tyytyväisenä, sillä laitoin pienemmän pakastimeni sulamaan ja siirsin pakasteet tähän uuteen.

Eilisestä tuli vilkas

päivä, vaikka aamulla en olisi arvannut. Saan usein vauhdin kiihtymään niin että melkein putoan kärryiltä. Niin kävi vähän eilenkin.

Sohvanhakija perui tulonsa. Sen sijaan kävin varaamassa tv-tason. Ehkäpä pyydänkin, että se tuotaisiin minulle liikkeestä ja samalla saisivat sohvan mukaansa! Kävin jo eilen tasoa hakemassa, mutta Jupiter oli kesäajassa, suljettu neljältä. Turha reissu siis, jäin nuolemaan näppejäni oven taakse.

Entinen naapuri soitti

ja kyseli, lähdenkö mustikkaan. Totta kai lähden, kun pyydetään eikä tarvitse yksin mennä! Sähläsin lähtöajan kanssa, mutta viideltä olimme matkassa. Menimme muinaiseen suosikkipaikkaani Köklotiin ja kyllä siellä marjoja näimme. Mutta, mutta: ei mitään kiirettä, sillä mustikat eivät ole kunnolla vielä kypsyneet, vaikka niitä joka puolella jo kilvan kerätään.

Pari tuntia kyykistelimme ja rämmimme enemmän tai vähemmän kivikossa - melkein ämpärillisen minäkin kiskoin. Mutta raakileita on mukana, puolukankartteja samoin. Ja marjat olivat peratessani imurilla niin märkiä, että kone meni kerran tukkoon. Syynä lienee marjojen raakuus, niiden mukana lähti usein varttakin. Vaikka on ollut kuivaa, marjasaalis oli märkä. Ja erittäin roskainen! Olenko unohtanut, miten marjoja poimitaan niin, että mukaan tulee muutakin kuin roskia? -En jaksanut perata niitä loppuun, ja sittenkin moskaa tuli toista litraa. Aamulla pitää jatkaa niiden puhdistamista.

Hörppäsimme kupilliset kahvia merta ihaillen, kun marjat oli poimittu. Merta en väsy ihailemaan.

Olin varannut saunan

yhdeksältä illalla, hädin tuskin ehdin sinne ennen kymmentä. Saunan jälkeen laitoin itselleni herkullisen annoksen mustikoita ja päivällä ostamiani mansikoita ja pistelin poskeen samalla, kun luin Ihmeellinen Joosef -kirjaa. Oikein ihana kirja ja oikein ihmeellinen Joosef. Ei kumma, että kirjan neito rakastui häneen.

Katsoin vielä päivän italialaisohjelman, jonka nimeä en muista, ja virkkasin kukkasia.

Jos ei saa unta

niin on hyvä lukea Raamattua. Joskus tosin on vaan niin väsynyt, ettei jaksa mitään, ei edes nukkua. Nyt jaksoin lukea ja löysin Jumalan sanoja itselleniPsalttari-kirjasesta, psalmista 62:

Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

- - Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

Turvatkaa häneen joka aika - -

Ehkäpä keitän jo aamukahvit tai sitten yritän kammeta itseni uudestaan nukkumaan. Aamu siintää jo kuitenkin, taivaanranta kertoo siitä.

Olkoon uusi aamusi siunattu, arvoisa lukijani!