14.07.2016 - Menemisiä ja tulemisia

Kylläpäs tein mahtavia ostoksia tänään! Menin lähiliikkeeseen (lue: kirpputori) hankkimaan itselleni uutta kostyymia tai mahdollisesti vain puseroa, sillä minut valtasi kummallinen tarve saada uudistusta puvustooni.

Etsiskelin puolikymmentä

vaatekappaletta sovitettavaksi ja könysin pukukoppiin. Yksi hame ja yhtä monta puseroa ei mahtunut kuin viereeni. Ei puhettakaan. Miten ihminen voi olla noin tiedostamaton omasta massastaan, että tarttuukaan moisiin?

Uimapuvunkin olin

kaapannut kainaloon sovittaakseni sitä ja myös sovitin. Se oli aivan upea! Meinasin ottaa siitä kuvan kuten muistakin ostoksistani, mutta se oli ilman sisältöäkin sen verran riettaan näköinen, että jätin kuvaamatta. Kuitenkin se on mitä kaunein uimapuku, kuin uusi eikä mikään köyhäkaulan koristus. Hmmh.

Liikkeen ovensuussa

silmäni hipoivat laukkurivistöä: uusi reppu piakkoin lahoavan tilalle, sekin kuin uusi. Kotona koristelin sitä kukkasella välittömästi. Tietokonelaukkua olen ruinannut nuorisoltani monta kertaa, kun arvelin heillä lojuvan sellaisia läjäpäin, mutta kenelläkään ei liene ylimääräisiä, kun kukaan ei ole hiiskunut halaistua sanaa. Nyt sitten löysin ihkaoman. Senkin merkkasin kukkasin.

Joten melkoinen onnenpoika (-tyttö) olen

– onnenpoika kuulostaa paremmalta, joten olkoon niin!

Löysin tosin yhden puseronkin, sitä en viitsi kuvata, se on aika tavanomainen. Se, mitä sovitin, oli kuin makkarankuori. Ei hyvä. Makkaran päällä kuori on ok, mutta omalle vartalolleni se malli ei sovi. On oltava vähän väljyyttä. Itse asiassa ärsyttää, että keskiosa alkaa levitä, vaikka kuinka hulavannetta pyörittäisi ja mahaliikkeitä tekisi. Eiväthän ne mitään auta, kun vastaavasti kymmenen kertaa useammin ahmin milloin mitäkin. Huokaus.

Toinenkin pusero oli mukanani sovituskopissa, mutta unohdin sovittaa sitä. Se jäi piiloon, ja sitten totesinkin sen rumaksi enkä huolinut. Se, minkä otin, osui silmään lähtiessäni ja sovitin sitä toisen puseron päälle. Sai kelvata, se oli kohtuullisen kelvollinen.

Kai sitä haluaisi olla prinsessamitoissa, mutta kun ei ole. Ihailen naisia, jotka näyttävät uljailta ja pukeutuvat itsensä kokoisiin vaatteisiin, vaikka koko olisi xxl. Miksi yrittää tukkia päälleen s-kokoa, jos todellisuus vastaa ällää. Hölmön hommaa ja itsepetosta. Huokailua.

Aamuinen uimareissu,

torista mansikoita äidille vietäväksi palatessani. Kirpparin jälkeen päiväunet sohvalla, kun väsytti ankarasti. Olen lukemassa Mika Waltarin Joosef-kirjaa, se on erikoinen. Olen sen joskus lukenut ja lainasin jälleen.

Raamattua luin

aamulla, mutta liian väsyneenä en ole saanut otetta siitä enkä mistään. Nyt olen tosin virkistynyt, kun nukuin ja se on hyvä. Nimittäin kohta Mare porhaltaa pihaan pesuharjat peräkontissa ja Amek kyydissä. Menemme Otto-pastorin kodin ikkunoita pesemään. Muuten asunto oli onneksi puhdas.

Eilenhän olimme muuttamassa ensimmäisen muuttokuorman sisään, nyt minulla on avain ja siivoamme siellä. Kahvit keitin termospulloon mukaan, Mare tuo syötävää. On ilo tehdä yhdessä jotain tärkeää!

Iltasella

kurvaan autolla Nivalaan. Enoni täyttää 80-vuotta ja syntymäpäiviä vietetään ison suvun kanssa Ylivieskassa. Sinne on tarkoituksemme mennä lauantaina äidin ja veljien kanssa. Tapaan monia serkkujani pitkästä aikaa. Mukavaa, kerta kaikkiaan!

Psalmin 15 ajatuksia sinullekin, arvoisa lukijani, päivän evääksi:

Daavidin virsi. Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua
sinun pyhällä vuorellasi?
Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta;
joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi;
joka halveksuu hylkiötä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa; joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen;
joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, hän ei ikinä horju.