09.07.2016 - Loman viettoa hyvässä seurassa!

Elokuvailta eilen. Ystäväni on pitkään mainostanut elokuvaa Koskemattomat, ja nyt poika ehdotti, että katsoisimme sen. Nappijuttu, se oli hieno elokuva. Siinä oli monta upeaa kohtaa, joille sai nauraa tai jotka koskettivat muuten.

Elokuvan juonesta

sen verran, että neliraajahalvaantunut upporikas mies tarvitsee avustajan. Monen koulutusta saaneen joukosta hän valitsi nuoren mustan miehen, joka oli tyystin erilainen kuin muut. Tämä suhtautui vammautuneeseen kuin kehen tahansa normaaliin ihmiseen. Sitähän jokainen meistä haluaa, ei sääliä vaan vertaista kohtelua.

Hauska kohtaus elokuvassa oli mm. se, kun avustaja oli miehen kanssa oopperassa, ja avustaja näki esiintyjän lavalla jossain havupuun näköisessä asussa. Tuolla ei mene hyvin, avustaja päätteli ja hän hohotti naurusta katkeamaisillaan. Erittäin hyvä kohtaus. Avustettava sai paljon iloa avustajaltaan.

Ilta oli pitkällä ennen kuin selvisimme nukkumaan ja minulle iski päänsärky. Taltutin sen viimein lääkkeellä ja heräsin pirteänä uuteen päivään.

Aamusella

jatkoimme Heidi-kirjan lukemista Even kanssa aamutoimien jälkeen. Kävin itse lenkillä, poika teki yli 2 tunnin juoksulenkin. Hän juoksee maratonia varten, ihailen tuollaista sitkeyttä. Hyvä kunto on aina etu, tilanteessa kuin tilanteessa.

Miniä laittoi makkarasoppaa,

minä vaan makasin lattialla ja luin romaania. Minä lomailen! Pojan tultua ruokailimme ja lähdimme Helsingin Kaivopuistoon. Oli siellä muitakin.

Pelasimme minigolfia;

minä olin siinä tosi kehno. Olen huono häviäjä, muistin taas. En pidä ollenkaan siitä, etten voita. Minusta sellainen peli on kiva, jossa minä olen paras tai joka tapauksessa teen ihmeellisen teräviä siirtoja tai iskuja. Nyt en tehnyt. Enimmäkseen en saanut pallukkaista iskettyä mailalla reikään, mutta joitakin kertoa se meni sinne vahingossa. Taidosta ei voida puhua kohdallani. Poika ja miniä olivat taitavia, me Even kanssa huitelimme kaukana perässä.

Eve puolestaan ei lainkaan lannistunut, vaikka hänelläkään eivät syötöt menneet täysin kohdalleen. Minä lienen ainut, jota harmitti. Miten ihmeessä lannistun näin lapsellisista asioista?

Kotiin palatessamme

miniä lähti lenkille, poika alkoi valmistella grillausta ja minä luin Evelle Heidiä. Myöhemmin Eve lähti pihalle ja minä siirryin jatkamaan sohvalla löhöilyä kone mahani päällä.

Tämä tuntuu lomalta, kiitos pojan perhe!

Huomenna

tarkoitukseni on kipaista Lähetyshiippakunnan messuun Espoon Keraan. Kristillisellä koululla pidetään täkäläinen messu, joten sinne suunnistan klo 11:ksi. Olin siellä vuosi sitten viimeksi näissä maisemissa käydessäni.

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: me lähdemme Herran huoneeseen!

Hyvää viikonloppua ja iloista mieltä, arvoisa lukijani!

jk. Tänään on jälleen tiedossa elokuvailta. Risto Räppääjä vuorossa.