28.06.2016 - Mattopyykkiä ja muuta puuhastelua

Pihapihlajani alla oleilen. Eihän tämä minun ikioma ole, mutta aina voi omistella mielessään eikä se ole keneltäkään pois. Tuuli on yltynyt, mutta ei se kovasti tunnu mattoja kuivaavan, vaikka luulisi. Yhtä märkiä tuntuvat olevan kuin aamulla, kun ripustelin niitä narulle ja kaiteille.

Hyvä päivä

tämä on ollut. Heräsin puoli kuudelta virkeänä. Lähdin ulos ja uimaan, jahka olin syönyt, juonut kupin kahvia ja lukenut Raamattua. Vesi tuntui vilpoiselta, mutta se lämpeni uidessa. Lopulta ei tehnyt mieli lähteä merestä ollenkaan, mutta lähdin kumminkin jossain vaiheessa.

Minua on naurattanut

erään tuttavani facebook-päivitys juhannuksen maissa liittyen juhannusyön taikoihin. Kun katsoo juhannusyönä lankakoriin ja näkee siellä kymmenen kerää lankaa, se tietää sitä, että syksyllä on paljon kudottavaa.

Koska uimareissu

sujui mallikkaasti ja sain hyvän mielen, päätin ottaa itseäni niskasta ja mennä varastokomerolle. Naapuri oli joitakin aikoja sitten kuullut rapinaa komeroista ja hänen kopissaan oli ollut rotan jätöksiä, joten meillä oli suuri syy epäillä rottien elämöintiä varastoissamme. Kun lisäksi pihallamme on vilistellyt rotta silloin tällöin roskisten lähellä, peli on pelattu niin sanotusti.

Inhoan yli kaiken rottia. Hiiret ovat lähes yhtä inhottavia, mutta eivät sentään vedä vertoja rotille. Yök, yök.

Varastossani ei ollut

rottamerkintöjä. En tosin halukkaasti etsinytkään mitään todisteita vaan nappasin likaiset matot ja häivyin. Tuvan lattialta otin myös matot ja pesin ne kaikki pyykkituvan lattialla katuharjalla jynssäten. Ostin tänä vuonna oikeaa mäntysuopaa. Ei mitään nestemäistä vaan sitä kiinteää saippuaa.

Enää on kaksi isompaa mattoa varastossa odottamassa pesua. Liotan ne swipella saavissa ja huuhtelen. Se on paras tapa käsitellä ne. Liian raskaita nostella ja kanniskella, vaikka joutuuhan sitä tekemään joka tapauksessa. Ehkä pitää ajoittaa pesu siten, että on joku kaverina nostelemassa.

Lämmitin ruokaa,

söin ulkona. Imuroin viimeinkin lattiat ja se oli nyt helppoa, kun ei ollut mattojakaan. Peseminenkin sujui huomaamatta ohimennen. Pölyt ovat edelleen pyyhkimättä.

Tänään on levoton

mieli. Käyn ehkä hautojen mailla. Vien uusia kukkia Arin haudalle, jos menen. Olen ostanut sinne kukkamaljan ja kirjoittanut Arin nimen siihen moneen kertaan, rosvoja ajatellen. Jos eivät kehtaisi varastaa sitä, kun on nimi.

Luettavaakin olisi,

mutta ei vaan nappaa tänään oikein mikään. Virkkasin yhden punaisen kukan, mutta oikeaa kättä alkoi särkeä, täytyy varoa rasittamasta liikaa. Matonpesu rasitti jo, tikkaa en ole tänään heitellytkään. Eilen heitin 40/5 oikealla kädellä ja 25/5 vasemmalla. Kun en oikealla jaksa heittää, heitän vasurilla. Saavatpahan molemmat aivolohkot puuhaa. Ja kädet myös. Lapsena tikanheittoa harrastettiin innokkaasti.

Soitin ja lauloin

puhelimessa serkulle, joka täyttää tänään pyöreitä vuosia. Entiselle työkaverille soitin myös, hän oli yrittänyt tavoittaa minua eilen. Suunnittelemme tapaavamme tulevina päivinä.

Ajatuksia Elisabeth Elliotilta:

Jos olen todella tehnyt Hänet Herrakseni, ei ole mitään väliä sillä, elänkö vai kuolen. Olen valmis kumpaankin. Tämän tiedostaminen tekee minut vapaaksi. Minulla ei ole huolta mistään, sillä olen iloisin mielin antanut Hänen käyttöönsä kaiken mitä olen, kaiken mitä omistan sekä kaiken työni ja kärsimyksenikin. Hän voi tehdä minulle mitä ikinä haluaa. -s. 81

- - Avioliitto opettaa meille, että edes kaikkein läheisinkään ihmissuhde ei voi tyydyttää sydämen syvimpiä tarpeita. Sydämemme on yksinäinen, kunnes se löytää levon Hänessä, joka loi meidät itseään varten. - - Raamattu lupaa, että minun Jumalani, eikä mieheni täyttää kaikki tarpeeni. -s. 83, kirjasta Yksinäisyys, Erämaa vai tie Jumalan luokse

Aurinkoista päivää, iloista mieltä, arvoisa lukijani!