23.05.2016 - Kerron sen kuvin

Kone tilttasi, kaikki häipyi. Katoavaisia ovat maailman riemut.

Kiitollisena

heräsin kuuden jälkeen. Ihmettelin, että sain eilisen rumban jälkeen unen kohtalaisen hyvin. Väsynyt olin kuitenkin, mutta olin sopinut auton viemisestä korjaamolle ja sen tein. Palatessani kävellen kotiin bongailin raikkaita kukkasia ojan varsilla. Päätin kuvata niitä palatessani autoa hakemaan.

Töissä

- tiskailin, hoitelin lapsia, nukutin vaunuissa, kanniskelin puistossa pientä palleroista, keinutin ja keinuin lasten kanssa. Luin iltapäiväkahvin aikaan päivän lehden lattialla maaten jalat sohvalla. Kävin ostoksilla, juttelin äitien ja lasten kanssa, soittelin kilkuttimilla ja lauloin lapsille.

Vaihdoin kotona

reppuun tavarat ja lähdin autoa hakemaan. Matkalla kuvasin kukkasia, huumaava tuoksu sinisessä mintussa, mikä sen oikea nimi lieneekään! Jälleen on auto katsastettu, viat korjattu, lamput vaihdettu. Kiitosmielellä köröttelin sairaalaan, jonne olin soittanut tulevani.

Ari istui jo

tuolissaan. Keräsin tavaraa mukaan ja lähdimme ulos. Ari ei ollut oikein vedossa. Hän hengitti raskaasti taasen. Vaihdon välillä olinpaikkaammekin, kun arvelin, ettei aurinko ehkä ole hyväksi hänelle. Ehkä varjossa olikin parempi. Tiputin ruuat ja vedet hänelle. Kuuntelimme Johanneksen evankeliumia, Hallikaisen lukemana ja sävelten siivittämänä.

Juttelin Arille vakavia. Tulevista päivistä, elämästä ja kuolemasta. Ari tsemppaa. Me katsomme tämän jutun loppuun asti. Me odotamme Jumalan parantavan Arin - kunnes Jumala itse toisin sanoo.

Palattuamme

osastolle hoitajat olivat syömässä. Niinpä laitoin itse Arin vuoteeseen. Se käy minulta näppärästi ja nopeasti. Laitoin sängyn istuma-asentoon, raamatun kuulumaan Viktorista. En voinutkaan lähteä heti, sillä Ari yskähteli välillä. Miten kiitollinen voinkaan olla, kun räkää nousee! Se on enemmän kuin lahjat ja kauniit sanat tässä tapauksessa. Vieläkin Arin hengitys oli vähän hankalaa, kun lähdin.

Kerroin hoitajille tilanteesta lähtiessäni. Hoitaja sanoi, että aamupäivällä osastolla on HYVIN AIKAA laittaa Aria istumaan. Sanoin, että no, laittakaa sitten! -Jos paukkuja riittää, soitan huomenna osastonhoitajalle ja pyydän taas kerran, että Aria nostettaisiin istumaan. Ei toimi maha eikä irtoa lima, jos ihminen vain makaa ja makaa. Sitä me emme terveinä päivinämme osaa ottaa huomioon!

Tarvitsin lohdutusta

sairaalasta lähdettyäni. Ajelin kukkakaupoille. Ostin parin tupakka-askin verran rohkaisua eli kolme ruusupelakuuta vai mikä ihme niiden planttujen nimi olikaan. Niitä istuttelin sitten iltasella, yhden ripustin koriin kuistille. Naapurin kiltti teini auttoi minua jälleen kerran. Suloinen apulainen!

Kun minulla on sydämessäni murheita, sinä Herra, lohdutat minua.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani! Mukava mennä nukkumaan, kun väsyttää!