16.05.2016 - Ilonpäivä - taas!

Onpa suloista herätä siihen, että päätä ei jomota! Olin siihen hiukan varautunut, joten sitäkin hauskempaa oli ponkaista ylös, ulos ja pienelle lenkille ennen töihin menoa. Polvirukous minun oli pidettävä, sillä en tiennyt, miten päivästä selviän ilman Jumalan apua. Autuasta olisi, jos joka aamu oli sellainen hätä, mutta ikävä kyllä en ymmärrä tilaani, niin että tajuaisin niin tehdä päivittäin.

Eräs taloyhtiömme

mies oli aikonut hoitaa erään homman, mutta yllätys, yllätys, se jäikin minun kontolleni ja se ahdisti minua. Mutta käsittömättömästi asia hoitui muutamalla puhelinsoitolla ja sähköposteilla.

Ilon päivä

tämä oli monestakin syystä. Selvisin mainiosti työpäivästä ja hyvällä mielellä kipitin kotiin. Soitin sairaalaan ja pyöräilin Arin luo. Matkalla hain arginiinia luontaistuotekaupasta. Vaikka aamu oli ollut kolea, yllättäen iltapäivä oli aurinkoinen ja menimme Arin kanssa ulos. Ei siellä paljon muita ollutkaan, joten nostin tuolin pöydälle ja kuuntelimme Viktorista opetusta Jeesuksen vertauksista.

Ari tykkäsi siitä, koska ymmärsi, mutta opetus oli aika teoreettista, joten minä en pysynyt täysin kärryillä. Muistin siinä, että Arihan tykkää juuri tuollaisesta. Minä ymmärrän paremmin konkreettisia asioita.

Narsissit

sairalan puiston pöydällä olivat kuihtuneet. Heitin ne roskakoriin, huuhtelin maljakkoa lammessa ja poimin omin lupineni uudet kukkaset maljakkoon. Minusta ne kaunistavat koko lammen seudun, nuo kukkaset ja uusi, kaunis pöytä, mikä sinne on tuotu.

Aurinko paistoi,

tarkenimme hyvin ulkona parisen tuntia. Vein Arin sisälle, rukoilin hänen puolestaan, kiitin esirukouksista puolestani ja hoitelin Arin nosturilla vuoteeseen. Hoitajat olivat kai syömässä, kun ketään ei näkynyt, mutta enpä minä ketään tarvinnut avukseni. Ari teki teorityön eli rukoili ja minä konkreettisen puolen eli Arin sänkyyn laiton. Syy, miksi mainitsin nostaneeni tuolin pöydälle johtui siitä, että laitoin sen jalkaan Arin ruokapullon valuttamaan ruokaa ja sittemmin vettä. En sentään mennyt pöydälle istumaan tuoliin, vaikka hmmh, sieltä voisi olla hyvät näkymät. Pullon sidoin imuletkulla kiinni. Sen on oltava aina ylempänä kuin kohde, jonne ruoka valutetaan, eli siis Arin mahalaukku.

Kotona

odottivat omat ruokahommat. Myös huomiseksi oli tehtävä ruokaa työpaikalle otettavaksi. Keitin riisiä ja paistoin jauhelihaa paistinpannussa. Lisäsin siihen kaikenlaista kuten juustokuutioita, lihaliemikuution, kuivattua sipulia, valkosipulia, tomaattisosetta ja mausteita. Lautaselle pilkoin horsman lehtiä, jotka keräsin eilen uimasta tullessani.

Otin uikkarit

 reppuun sen jälkeen, kun olin katsonut Isä Brownin vai mikä sen hepun nimi on, joka selvittää rikoksia. Sen ohessa sorruin syömään suklaata liian monta palaa ja niinpä lähdin ulos. Vein tölkkejä Halpa-Halliin ja samalla päätin kurkistaa, sattuisiko siellä olla vitosella yhtään Romanian paketteihin sopivaa paitaa. Ei ollut. Mutta sitten tapahtui jotain ihmeellistä!

Kassalla

näin piakkoin mummelin, joka osti ison läjän hammasharjoja ja -tahnoja ja puhkui innosta! Kahdella eurolla kolme! Eihän sellaista voi ohittaa, sen ymmärtää tyhmempikin. Luultavasti hänellä on kaapit ja sängynalusta täynnä pahvilaatikkoja, joissa on joulupaketteihin tavaraa ja olen varma, että hän on tosi onnellinen! Suurempaa on antaa kuin itse saada, antaa lahjaksi kuin omistaa itse. Onniteltava nainen kerta kaikkiaan! Epäilen, että hän tekee vielä toisenkin reissun tällä viikolla, sillä tarjoukset ovat voimassa koko viikon.

En sitten käynyt uimassa, kun taivas oli peittynyt mustiin pilviin kaupassa seuratessani hammasharjanaisen touhuja ja tämän kanniskellessa onnellisena aarteitaan kotiin sadepisaroiden tipahdellessa hänen niskaansa.

Ei ole yhtään erotusta, sillä kaikki ovat syntiä tehneet,

sanoo Luther päivän mannassaan:

Jumala antaa meidän Raamatusta nähdä, että pyhät ovat langenneet, että ymmärtäisimme heidänkin olleen lihaa ja verta. Muutoin me heidän esikuvansa tähden joutuisimme epätoivoon - - En tahdo pitää vähäisintäkään nykyajan kristittyä Pietaria ja kaikkia taivaan pyhiä halvempana. Toisella ei ole suurempaa armoa kuin toisellakaan, joskin hänellä voi olla suuremmat lahjat. Olen yhtä kalliisti ostettu kuin hekin ja heillä on ollut sama liha ja veri kuin minullakin. - -

Kristus on myös yhtä kalliisti lunastanut minut kuin Pietarin. He ovat olleet yhtä syvään langenneita kuin me. Olemme siis yhtä ylhäisiä kuin he. Kenelläkään ei ole enempää kuin minulla paitsi että he ovat olleet voimallisempia uskossa. Pääaarre ei kuitenkaan ole suurempi.

Jumala on siis kirjoittanut pyhien historian lohdutukseksemme, mutta me tyhmät teemme heistä itsellemme kauhistuksen. -Mannaa Jumalan lapsille

Olkoon yöunesi siunattu, arvoisa lukijani!