15.05.2016 - Häitten huumasta kotiin

Porhalsin pitkästä aikaa junalla Ylivieskaan ja sieltä lapsuudenystävän kyydissä Haikaperälle äitini luo. Helppoa matkustusta se oli, sillä autolla ajelu yksin ei sekään ole täysin vaivatonta.

Lauantaiaamuna

käki kukkui kotimetsässä. Se muutti paikkaa monta kertaa ja jatkoi kukuntaansa. Jospa se kukkui onnenvuosia uudelle avioparille, joka neljän aikaan vihittiin samassa kirkossa, jossa Ari ja minut vihittiin 35 vuotta sitten heinäkuussa. Sama häävirsi 462 veisattiin ja lauloin täysillä kaikki kolme säkeistöä. En antanut tunteille valtaa vaan uskossa omistin joka säkeen:

1. Soi kunniaksi Luojan nyt, virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen! Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan, ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan. 2. Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan? 3. Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit. Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme ja sydämin ja kielin sua lakkaamatta kiitämme.

 

Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897. Säk. 3 Ilta Koskimies 1923. Virsikirjaan 1938.

Morsiuspari

oli onnellinen, täynnä iloa ja tulevaisuudenuskoa kuten tuleekin olla. Eipä kai muuten naimisiin mentäisikään. Sain tavata suurta osaa omaa perhettäni ja sukuani. Nuorin poikamme ei päässyt mukaan, sillä hänellä oli tärkeä liitokiekkoturnaus tänä viikonloppuna, mutta hänen vaimonsa edusti heidän perhettään. Molemmat lapsenlapseni olivat mukana ja heitä minun oli ilo seurata, totta kai.

Olimme äidin kanssa hänen autollaan liikkeellä ja nauru raikui ajaessamme. "Mitähän ne jäi siihen munimaan", äiti ihmetteli, kun jono ei edennyt. Minä puolestani olin ihmeissäni, sillä hääpaikka Liittola oli mielestäni väärällä puolella puolella tietä. Niipä lähtiessämme sieltä kotiin päin, vilkutin ja käännyin väärään suuntaan, kunnes huomasin möhläykseni. Tytär luonnollisesti näki tapauksen, sillä hän yritti tuohon juuri pihamaalla saada jälkikasvuaan nukkumaan vaunuihin. Se oli epätoivoinen yritys, sillä lapsonen vilkutti iloisesti minulle ohi mennessäni täysin virkeänä ja innokkaana kaikkeen muuhun paitsi yöunille.

Vielä on suvussa

monta vihkimätöntä paria, joten kenties jatkossakin saamme viettää sukuhäitä. Serkkutapaamisia joka tapauksessa on luvassa useampiakin tänä kesänä, mikä on mukavaa.

Itse jaksoin

ihmeen hyvin. Palattuani kotiin keskipojan perheen mukana iltapäivällä olen kuuhistellut sohvalla katsellen Isä Brownin edesottamuksia. Tein reilun 7 km lenkin ja kävin uimassa, mutta se tapahtui vasta sen jälkeen, kun olin ensin syönyt kaksi isoa valkosipulipatonkia. Loppuillan olen syömättä, muuten ei hyvä seuraa. Mussutan ihan liikaa leipää ja muuta nykyisin.

Toistaiseksi

tulevat viikonloput ovat vapaita, mikä tuntuu siunatulta asialta, sillä minulla on ollut liikaa vauhtia. Suurimmaksi osaksi itse järjestämääni.Toivon osaavani ottaa lepoa sopivasti, että pääsisin migreenikierteestä. Alkavalla viikolla on tosin taloyhtiömme pihatalkoot ja minulla on sen osalta aika paljon hommaa. Mutta toivon selviäväni ilman suurta stressiä.

Lutherin Mannaa:

Hän alentaa ja ylentää. -1 Sam 2:7

- - miksi Jumala ei anna pyhilleen vahvaa uskoa? Siksi, etteivät he ylpistyisi luullen sen lähtevän heistä itsestään ja etteivät he tekisi itsestään jumalia. Hänen on siis hoidettava heitä niin, että he tietävät hänet Jumalaksi, oppivat tuntemaan itsensä ja pysymään nöyrinä. - - 14. 5- tekstistä

Olkoon alkanut viikko siunattu sinulle, arvoisa lukijani, kuten myös minulle!