14.04.2016 - Apajalla!

Apaja-sana on aika metka, kun sitä alkaa miettiä. Mutta liitettynä lauseeseen "jo on apajat" tai "olipas melkoinen apaja" sana ei kuulosta niinkään hassulta. Kalamies toivoo pääsevänsä kala-apajille. Pullobongaaja puolestaan haaveilee tölkkiapajasta.

Eilen osuin apajalle!

Hiippailin uimaan avannolle, joka alkaa olla jo melkoinen lätäkkö, kun meren jäät sulavat hiljakseen pois. Olin edellisenä päivänä bongannut pari grillaajaa lähistöllä nauttimassa aurinkoisesta päivästä. He olivat poistuneet paikalta, mutta juomatölkkirivi napotti rannalla! Sehän passasi minulle paremmin kuin "sata jänestä". Keräsin tölkit mukaani ja kietaisin rahat taskuuni palautettuani tölkit kauppaan.

Tiedän, että moni

keräisi tölkkejä mielellään, mutta kun ei millään kehtaa. Luullaan vielä köyhäksi tai muuten vaan syrjäytyneeksi. Minä en jaksa moista miettiä. On aivan sama, mitä ihmiset ajattelevat. Se mies on rikkain, jonka huvit on halvimpia, on Thoreau sanonut, ja minä allekirjoitan hänen sanansa. Pidän itseäni rikkaana.

Luen ilokseni

Jan Karonin Pappila-sarjan ensimmäistä kirjaa toistamiseen. Siinä kerrotaan mm. Koditon-nimisestä miehestä, joka oli aikoinaan ollut mainosalalla. Koditon puhuu itsestään pastori Timille pelkkä viltti ympärillään, sillä hänen ainoat housunsa ovat pyykkinarulla:

Joskus hienouden pitää ruveta yököttään ennen kun osaa arvostaa yksinkertasta, sillä tavalla mää sen nään. Ihan liian monta vuotta mää söin hienosti, pidin hienoja vaatteita, puhuin hienosti. Joku aika sitten mää päätin ruveta puhumaan silleen ku mut on lapsena kasvatettu puhumaan, ja ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen mää ymmärrän, mitä mää itte sanon. -He nauroivat makeasti.

Mää olin niinku sanotaan, myyntitykki - - just sillon ku mä möin muroja, viina sai musta otteen. - - Kyllä mua niin perusteellisesti houkuttaa ostaa toiset pöksyt, mutta taistelen kiusausta vastaan. Pastori Tim nauroi sydämensä pohjasta.

-Suoraan sanottuna olin juovuksissa kolkyt vuotta. Kolkyt vuotta! Se ihmetyttää mua vielä tänäkin päivänä. Allekirjoitin sopimuksia, rustasin esitelmiä, ajoin autoa, istuin lentokoneessa, johtelin kokouksia ja pysyin umpitunnelissa koko sen ajan. Menetin kolme vaimoa, yheksän työpaikkaa, neljä taloa, kaks mukulaa ja yhen jalan. Ainoa mitä mää en menettäny oli mun itsekunnioitus, ja se taas johtui siitä, että mulla ei sellasta ollu. -s. 271, 273, 274 kirjasta Ovet auki pappilaan

Torstaisin

olen nykyisin aivan puhki töiden jälkeen. Perjantai on lyhyempi työpäivä ja sen olen eri paikassa, joten se menee kevyemmin. En jaksanut raamattupiiriin tänään vaan lähdin kävelylle ja matkalla kävin toimituksessa hakemassa voittokupongin. Sen sain, kun valokuvani julkaistiin Vaasan Ikkunassa. Kupongilla voin käydä syömässä 20 euron edestä eräässä ravintolassa. Tunnustus tuntuu mukavalle!

Iltaisin olen

pessyt pari ikkunaa ja leiponut muutaman kerran. Eilen tein jälleen karjalanpiirakoita. Niissä on se vika, että ne ovat liian hyviä. Loppuvat heti ja varsinkin, kun niitä haluaa jakaa muillekin. Tytär lapsineen ja poika kävivät.

Tänään tein pannaripitsaa ja siitäkin tuli liian hyvää. Söin niin paljon, että piti taas lähteä kävelemään. Kävely on näköjään hyvä lääke joka vaivaan. Jäi sentään huomisen päivän eväiksi hiukan.

Vein tänään varastoon verannaltani kanervat. Ne saattavat olla aivan käyttökelpoisia vielä ensi talvenakin, kun ne saavat olla kesän pimeässä varastossa kuivana. Tilalle verannalle vein omenapuun oksat lasimaljakossa, niiden silmut pullistelevat jo. Kuukauden päästä pidämme pihatalkoot, niistäkin kävin tänään ilmoittamassa talotoimistossa kävellessäni. Sieltä lähetetään tiedotus kaikille asukkaille. Mielenkiinnolla odotan, mitä saamme yhdessä aikaan!

Viime yönä

nukuin yhdeksän tuntia ja se johtuu allergiasta. Luulin, ettei minulle tule nyt oireita, mutta erehdyin. Käytän innokkaasti nokkakannua joka päivä, että sieraimeni pysyvät auki. Silmiäkin kutisee. Mutta jos tämä ei äidy pahemmaksi, pärjään kyllä.

Huomenna yritän

ennättää Arin luo. Tänäänkin suunnittelin sitä, mutta ei siitä mitään tullut, en jaksanut. Huomenissa huristelen illalla Härmään Juha Tapion konserttiin. Se alkaa vasta kymmeneltä, joten otan kahvia ja eväitä mukaan, että pysymme Anitan kanssa hereillä. Hänen tyttärensä kyllä pysyy, sillä hän on vielä nuori. Yöllä ajamme takaisin, ja Anita tulee tyttärineen luokseni yökylään. Mukavaa.

Rohkaisuksi sinulle, arvoisa lukijani, ja minulle itselleni 2 Kor 4. luvun muutamia jakeita:

Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
 

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

Iloa sinulle!