06.04.2016 - Sadetta

Mukava päivä tästäkin tuli. Aamulla rukoilin erityisesti, että selviän taas ja tähän asti on Herra auttanut, kuten Raamatussa luvataan. Pääsimme ulkoilemaan työstä, vaikka vähän satelikin. Ennen työhön menoa kävin lenkillä, kun ajattelin koko päivän satavan, mutta pitkin päivää on ollut sopivia sadetaukoja.

Tytär ja lapsenlapsi

kävivät. Olimme kahden hetken pikkuisen kanssa, kun tytär kävi asioilla. On ihmeellisen ihanaa olla lapsen kanssa, kun hän ei enää vierasta eikä itke äidin perään. Luimme kirjan, mutta pääasiassa istuimme sohvanojan päällä, tai siis lapsi istui, ja katselimme ulos. "Vahih" lensi taivaalla ja "pohhun" kärsää ja saparoa ihmettelimme yksissä tuumin. Minulla on viisi kukkopilliä kaapissa ja niitä puhaltelin jälleen lapsenlapsen iloksi.

Lapsenlapset ovat aina ihmeellisen viisaita omien isovanhempiensa mielestä. Niin tulee ollakin. Se ei ole keneltäkään pois, vaikka joka mummo ja paappa on sitä mieltä.

Eilen kirjoitin

jutun Pohjalaiseen. Saa nähdä, jos sitä julkaistaan. Se koskee sairaalassa katoavia potilaiden vaatteita, peittoja ja muuta omaisuutta. Ympäri maata kantautuu jatkuvasti viestiä siitä, että vaatteet häviävät, niitä ei kuulu eikä näy. Lyhyesti sanottuna VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS ja PIITTAAMATTOMUUS toisista ihmisistä lisääntyy lisääntymistään. Samoin VASTUUTTOMUUS. Kukaan ei ole vastuussa mistään, ei tiedä mitään eikä ole kiinnostunutkaan mistään. Kunhan käymme työssä ja pidämme itsestämme huolta. Empaattisuus ja lähimmäisen huomioon ottaminen on katoamassa kai kokonaan. Mitenhän pitkälle tämä voi jatkua?

Muutenkin eilinen

oli täynnä uutisia sairauksista ja ikävyyksistä. Itkua vääntäen minäkin olin Arin luona, hänellä oli kai varvas jäänyt taas litistyksiin sängyn laitaa vasten. Se oli kamalan näköinen. Jos asiassa jotain hyvää on, niin se, ettei Ari tunne kipua. Se huono siinä on, ettei hän liioin voi valittaa, vaikka mitä tapahtuisi. Arin terveydentila on täysin toisten vastuulla. Mutta onneksi Jumala taivaassa näkee eikä häneltä ole mitään salassa. Ilman hänen sallimustaan Arille eikä kenellekään hänen omalleen tapahdu mitään pahaa.

Se, miksi Jumala sallii omilleen samoja asioita kuin kenelle tahansa, johtunee ainakin siitä, että meillä on samat kärsimykset kuin muillakin maailman ihmisillä. Jumala ei lähettänyt Poikaansa pelastamaan meidän suoliamme vaan sielumme, kuten joku on sanonut. Tärkeintä on sielun pelastus. Jumala tosin välittää myös suolistamme ja auttaa meitä kaikessa. Meillä on vaan usein eri käsitys Jumalan kanssa siitä, mikä on meille hyväksi ja mikä ei.

Sen takia on niin erityisen tärkeää oppia rukoilemaan Jumalan tahdon tapahtumista kaikessa - eikä oman tahtoni. Enhän minä tiedä, mikä lopulta on hyväksi, mikä pahaksi. Mutta Luojani tietää, ohjatkoon hän minua parasta tietä.

Huomenna on

pitkä päivä. Työpäivän jälkeen on kurssi, joka käsittelee suomen kielen opettamista maahanmuuttajille. Se on minusta erittäin kiinnostava aihe ja olen iloinen, että voin osallistua kurssille. Mielenkiintoista olisi päästä joskus myös kurssille, joka käsittelee eleiden ja ilmeiden merkitystä ja vaikutusta. Eräs työkaveri oli ollut sellaisella, ja hän kertoi metkoja juttuja.

Nokkakannun

olen ottanut käyttöön, kun alkoi pölyinen aika. Se auttaa välttämään poskiontelotulehdusta - eilen valitin ääneen itsekseni, kun otti niin kipeää nenään, kun suolavesi huuhteli röörejä. Mutta päänsärky lakkasi sen jälkeen. Nielun kurlaaminen suolavedellä ennen sen sieraimiin kaatamista helpottaa niin että nenän huuhtelu sujuu vähemmällä tuskalla.

Konmari-kirjan

lukemisen jälkeen olen pitänyt kiinni eräästä kirjan opetuksesta. Siinähän opetetaan heittämään kodista pois kaikki ylimääräinen. Siinä en ole valitettavasti onnistunut, mutta sen sijaan olen tiskannut joka ilta, vaikka olisin väsynytkin. Joudun suorastaan hurmioon aamuisin, kun menen keittiöön ja pöytä on puhdas eikä tiskejä loju altaassa. Sain nakatuksi vanhat, hajonneet talvikenkänikin viimein jätelaatikkoon, mutta raivausta voisi harrastaa enemmänkin, jos viitsisi. Nyt en viitsi.

Siirryn sohvaosastolle

katsomaan päivän Poirotin Areenalta. Olen katsonut myös Stugor-sarjan kuusi osaa Areenasta viime päivinä. Ihan hauska ohjelma sekin, esittelee erilaisia  tapoja viettää kesää.

Muutoin olen lukenut Luukaksen evankeliumia ja Psalmeja aamuisin. Netraamattua kuuntelin tänä aamuna, Arin kanssa kuuntelemme joskus Raamattua, viime aikoina Norvannon opetuksia roomalaiskirjeestä. Tilasin Celia-kirjastosta kyseisen nettikirjan.

Toivotan siunattua iltaa ja loppuviikkoa, arvoisa lukijani, jälleen tutun virren sanoin, virsi on 525: