05.03.2016 - Näin sen näin ja koin
Kategoriat: Muu kirjoitus
Lähettämäni palaute Erkki Vähäsarjan kirjaa koskien julkaistiin Nivala-lehdessä 3.3.2016:
”Postikortteja, pöhölö”, sanoi mies pistettyään pään lehtikioskin luukusta sisään. Jo alkoi ruotsalainen myyjä ihmeesti ymmärtää Nivalan mieskuorolaisten ostotarpeita, kun ne painokkaasti lähietäisyydeltä kerrottiin!
Usean viikon ajan Erkki Vähäsarjan kirja on muhinut mielessäni luettuani sen. Teos on uskomattoman laaja ja avartava niin monessa suhteessa, etten kykene kuin raapaisten siitä jotain vilauttamaan.
Kirja on mielestäni jopa historiallinen kuvaus Nivalan kulttuurielämästä, hengellisestä ilmapiiristä, politiikasta ja ties mistä muusta! Sitä on melkein mahdoton pukea sanoiksi. Matkakertomuksiakin se sisältää runsaasti, tarkkoja kuvauksia mukaansa tempaavasti ja humoristisesti kerrottuna.
Luin aina pätkän, nauroin, itkin ja annoin ajan kulua. Taas jatkoin, ihmettelin ja ihastelin. Itsekin olin Vähäsarjan oppilaana lukioaikanani ja hän oli juuri sellainen opettaja kuin itse kertoo. Vaativa, mutta samalla ymmärtäväinen.
Tietysti kirjassa oli runsaasti musiikillista asiaa, joka meni yli ymmärrykseni. Kuitenkin teos kuvaa Vähäsarjan antaumuksellisuutta koko sydämestään siihen, mikä on hänelle rakasta, perhe mukaan lukien.
Kuvaus Vähäsarjan varuskuntasoittajauran loppumisesta kirjassa koskettaa. Se tulee lukijaa lähelle. Ihmimillinen kirja kerta kaikkiaan. Vähäsarjan kerronta on herkkää, aitoa, vilpitöntä ja samalla vahvaa ja rehellistä.
Kiitän sydämellisesti Erkki Vähäsarjaa saamastani soitto-opetuksesta, opittu on käytössä. Kiitän häntä myös kirjan julkaisemisesta ja suosittelen lämpimästi siihen tutustumista jokaiselle.