20.02.2016 - Kukkatouhuja ja muuta mukavaa!

Yksi vika perjantai-iltaan on tullut sen jälkeen, kun olen ollut muutaman viikon kurssilla. Ei tee mieli mennä nukkumaan. Eilenkin vötkistelin ylhäällä, vaikka ei ollut mitään tekemistä edes. Sentään järki voitti ja menin nukkumaan ennen puolta yötä. Koko seuraava päivä menee pilalle ja huonolla tuurilla monta yötä, jos poikkean ruodusta.

Niinpä heräsin

kuuden maissa pirteänä vapaapäivään. Kuuntelin Norvannon selitystä Apostolien tekoihin netistä. Söin aamupuurot ja kiskaisin kahvit. Tosin molemmat uhkasivat jäähtyä, kun touhusin koneella. Päivitin työhakemuksia ja ansioluetteloa. Hermotkin kiristyivät, kun homma ei toiminut kuin vettä vaan.

Kirjoitin raportin perjantaipäivästä sekä yhteenvedon, joka oli lyhyt ja ytimekäs. Tallensin tikulle kaiken. Toivon mukaan myös koneelleni. Näistä konehommista ei voi koskaan olla ihan varma.

Avautuvatko kotisivuni?

Eräs ystäväni laittoi viestiä, että tammikuun jälkeen ei ole löytänyt kotisivujani. Liekö jollakin muulla sama ongelma. No, jos on, niin häntä ei täällä näy, joten väärä paikka kysellä. Kirjassanihan on se vanha mbnet-osoite, joka ei ole enää käytössä vaan phakkola.jurge. ja siihen eteen http:// ja loppuun fi.

Ihmettelin tosin itsekin, kun työpaikalla piti näyttämäni sivujani, enkä meinannut saada niitä kaivetuksi esiin. Olin ymmälläni. Oma koneeni avaa kyllä googlen kautta sivut, kun laitan vaan nimeni + kotisivu. Pyysin "jurgenia" vilkaisemaan hommaa ja hän arveli, että jollakin voi olla koneella se vanha osoite, joka ei nyt sitten enää avaa sivuja.

Pölyhuiska

on kätevä kapine. Yksinkertainen käyttää. Minulla se viihtyi siivouskomerossa vuosikausia, kun en ymmärtänyt, miten se toimii. Sen varttahantarvitsee pyöritellä kämmenten välissä jonkin aikaa niin että se sähköistyy. Minulla se on patterin vieressä ja kai sen takia koko ajan iskussa. Liian harvoin sitä tulee käytetyksi, mutta silloin kun vaivaudun, se tosiaan kerää pölyt lampuista, tauluista, pöydiltä ja nurkista.

Minusta se on sangen oivallinen kapine. Kauniin värinenkin, joten turha laittaa kaappiin piiloon. Onpahan ikään kuin kodin kaunistus, suorastaan koriste-esine. Hmmh, ehkä lattianpesuämpäriäkin voisi hyödyntää paremmin, kun se lojuu enimmäkseen tyhjän panttina vessan nurkassa. Ja miten olisi lattialuutu ja moppi? No, rajansa kaikella. En viitsi edes mainita pyttyharjaa.

Viime viikon työkuviot

puolestaan pursuavat runollisuutta. Siispä kerron ne kaunopuheisesti, ja voit purjehtia kanssani hetken matkaa - toivottavasti et saa meritautia!

Maanantaina meri oli ihana, paattini päätyi ihanaan laguuniin. Ajattelin, että jos viikko jatkuu näin, elämä on pelkkää hurmiota! Nautin niin kovasti ihmisistä, joita tapasin. Tuntui kuin olisin tullut kotiin.

Viikon välimailla veneeni kallisteli aika lailla ja torstai-iltana olin suorastaan merisairas. Olin näkevinäni uhkakuvia joka puolella ja näin unen prinsessasta, joka ei osannut tehdä mitään. Oli täysin avuton tapaus. Ajattelin, että jos purjehdus vaatii näin rankasti minulta, olen valmis rantautumaan ja unohtamaan kaikki meritaitoni. Olkoon kaikki, en jaksa taistella kaiken maailman merirosvoja vastaan, olkoonkin että kyse on olosuhteista.

Mutta perjantai pelasti, pilvet pyyhälsivät pakoon. Sain istua kapteenin hyttiin häntä vastapäätä, merisairaus oli tiessään. Kuulin rohkaisevia sanoja kyvystäni purjehtia aavoilla ulapoilla, vierailla vesillä. Itsetuntoni kohosi.

Olin aamulla

ollut polvillani ja rukoillut kuten monena aamuna menneellä viikolla. Miksi en tee sitä joka aamu? Siksi, että kuvittelen selviäväni itsekin, omat voimani riittävät. Miten paljon enemmän Jumala voisikaan siunata päiviäni, jos pyytäisin ja ottaisin hänen apuaan enemmän vastaan!

Kun siis rukoilin, sain nähdä voimallista ja yli-inhimillistä apua Jumalalta. Kerroin Hänelle, että en kerrassaan selviä näillä vesillä, jos purteni keikkuu niin että olen pudota mereen tämän tästä. Hän tyynnytti myrskyn, niin Hän aina tekee, kun aika on ja Hän hyväksi näkee.

Ja hän (Jeesus) astui venheeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme".
Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven.
Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: "Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?" -Matt 8. luvusta

Avantouinnista

on tullut minulle extreme-laji. Tänään uiskentelin taas vähän kauemmin kuin ennen, jopa 72 rintauintivetoa. Ehdin uida avannon ympäriinsä ja vähän enemmänkin. Elimistö tottuu näköjään vähitellen paremmin ja paremmin. Paluumatkalla kotiin juoksin osan matkasta, ihan muuten vaan, että elimistö lämpiäisi nopeammin. En aio tehdä mitään uhkarohkeaa, kunhan vaan kokeilen, miltä vilvoittelu virkeissä vesissä tuntuu. Pyyhkeen vyötän pääni ympäri, niin ettei pää haihduta lämpöä, kun olen uimassa. Ja onhan minulla reippaasti hylkeenrasvaa luurankoni ympärillä.

Kotona puin hyvin, ja kun kävelin Arin luo, laitoin pitkän toppatakin ylleni, vaikka ei ollut kovin kylmä tuulenkaan puolesta. Tunnin Arin kanssa istuttuani kahvilassa minun alkoi tulla kunnolla lämmin. Paluumatkalla toppatakki tuntui liioittelulta, mutta parempi liian lämmin kuin liian kylmä. Nyttemmin tarkenen tosi hyvin.

Arin kanssa

oli antoisat hetket kahvilassa. Juttelin hänelle kaikesta ja pyysin rukoilemaan joidenkin erityisten asioiden puolesta. Tiedän, että hän tekee sen. Kuuntelimme tietysti Raamattua, Apostolien tekoja sieltä kuului. Ari nukkui välillä, minä join termospullokahvia ja annoin Arin haistella. Leivän palalla pyyhin hänen kieltään, että hänen makuaistinsa saisi jotain tekemistä. Eipä sitä terve ihminen voi kuvitella, miltä tuntuisi yli 18 vuotta olla syömättä mitään ruokaa suun kautta.

Ari voi hyvin tilanteeseen nähden. Hoitajat osastolla ovat ystävällisiä, millä on suuri merkitys minullekin. Silloin tiedän, että Ari on hyvässä hoidossa ja itsekin olen iloinen, kun saan lämmintä kohtelua sairaalassa käydessäni. Mieli pahoittuu vähästä, etenkin jos olen väsynyt.

Tänään on

pyykkitupa- ja saunailta myös. Saa nähdä, käynkö tänään lumihangessa virkistäytymässä - viikko sitten kävin viimeksi.

Vähitellen ryhdyn taas urkuja paukuttamaan, sillä viikon päästä minulla on kanttorivuoro jumalanpalveluksessa Kirjastonkatu 5:ssä, Mikaelin luterilaisessa seurakunnassa. Meiltä muutti yksi kanttoreista juuri muualle, toinenkin on lähdössä syksyn tullen, joten jäämme kahden erään toisen kanssa. Ehkäpä Jumala näkee hyväksi lähettää uusia soittajia seurakuntaamme.

Vähän murua

rinnan alle, musiikin kuuntelua, sudokua tai romaanin lukua. Raamattuopetusta - Mailiksen toinen opetus Joosefista on vielä kuuntelematta. Mailiksella on totisesti suora ja mutkaton tyyli, välillä aivan naurattaa hänen kielenkäyttönsä.

Mukavaa viikonloppua, arvoisa lukijani!